Eilen keräsimme sadekuurojen välissä tontilta ja sen laitamilta marjoja ja muutama kantarellikin saimme. Marjoja riitti pakkaseen asti, mutta sienet söimme tänään.
Illalla sain viestin tuttavan kuolemasta. Hän oli vakavasti sairas ja tosi huonokuntoinen, mutta asia pysäytti. Elämän rajallisuus iski taas kasvoille. Toivon voimia hänen omaisilleen.
Pari kuvaa pilvistä taas. Ne vaan lohduttaa minua tälläkin hetkellä. Pimeän tultua taas etsin uutta tähteä taivaalta. Niin moni läheisistäni on tähtenä taivaalla.
Anteeksi tämä ankea postaus. Ehkä tämä on muistutus itselle iloita joka hetkestä. Ymmärtää läheisiä ja ymmärtää heidän arvonsa. Kiitos myös teille sinne ruudun taakse! Annatte mulle paljon ja olen siitä kiitollinen.
Menen saunaan ja nautin. Koskaan ei tiedä huomisesta.
Hyvää viikonloppua!
Osanottoni. Kyllä sitä pitäisi osata iloita joka hetkestä...elämä on kummiskin niin lyhyt.
VastaaPoistaKiitos Satu V! <3
Poista