16.8 aamusta iltaan

 Aamu koitti taas sumuisena ja pakkohan se oli kuvata. Sama maisema mun työhuoneen ikkunasta, mutta aina se jaksaa mua innostaa.

 Mustikat olemme yleensä saaneet aivan tontin vierestä, mutta ei tänä vuonna. Ystävä jo toi tuliaisiksi muutaman pussin. Mies ehdotti metsäretkeä tänään ja innolla olin lähdössä, vaikka mun keräämiset ja kulkemiset on vähäisiä. Ajoimme aika kauas ja olihan niitä mustikoita = isoja, mutta harvassa. Keräilin ja kuljin hijakseen ja vautsi kantarelli, mun eka tänä vuonna. Löysin muutaman ja mies sai herkutella illalla. Oon mä onnessain. Saatiin me mustikoitakin muutama litra; mä hiukan ja mies enemmän.

 Sadetta saatiin pieniä kuuroja päivän mittan, mutta illalla järvi loisti ilta-auringossa. Ja taas kuvasin vaan ikkunasta.

Mietin tänään, mistä kaikesta jään täällä pois. Ihanista kirppareista, messuista, kamujen tapaamisesta, kun kaikki tapahtuu ihan muualla. Mutta onhan mulla kaikki. Tämä maisema, marjat, sienet ihan käsillä. Ja voihan tehdä kaikkea vähemmästäkin. Luovuus antaa vaan rajoja.

Kun muistaisin iloita, mitä mulla on ja unohtaa kaiken muun. Ja mullahan on niin paljon kaikkea.

Suloista sunnuntaita kaikille!