lauantai 16. maaliskuuta 2019

mennyttä ja tulevaa kortteissa

 Pieni hetki menneisyyden poluilla tekee aina hyvää kesken kiireen. Autoissakin oli ennen tyyliä, vaikka turvallisuus olikin vähemmällä huomiolla.
 Kohta pääsee taas aukoille taapertamaan ja kiipeämään kiven päälle. Jos olisi laulun lahja, voisi kevälle ballaadin esittää.
 Enkelitytöiltä laulu sujuu illan hämärissä auringon laskua ihaillen.

Iltapala viimeisten auringon säteiden kajossa. Ihan pian on hetki, kun ulkona voi viipyillä illan hämyssä.
Kun silmät avaa aamulla ajoissa, voi fiilistellä auringon nousua. Aamulla valot ja värit vaihtuu nopeaan, että usein kahvi jäähtyy kupissa. Kahvia voi aina keittää uutta, mutta kiitävät hetket täytyy tallentaa kameran syöveriin.

Aamu koitti usvaisena ja sateisena tänään. Lumi muuttuu sohjoksi ja vesipisaroita tulee hiljakseen taivaalta.

Minä fiilistelen jo kevättä korttien muodossa, kun ei vaan innosta tuo harmaus. Vaikka tämähän sitä kevättä tekee, mutta luntakin saamme varmasti vielä ennen kunnon kevättä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

talvisia korttiyritelmiä

 
 Talvi jatkuu. Aamullakin oli pakkasta 15 astetta. Lunta riittäisi moneen lumiukkoon.
 Lumilinnakin voisi aukoille rakentaa. Ehkä paremminkin loppuviikosta, kun vesisadetta on luvattu. Nuoskalumesta olisi helpompi rakentaa.
 Oravia ja tinttejä on lintulaudalla vieraillut. Meillä siemeniä lisää mies eikä nalle.

Kohta on aika ottaa talvelle lasillinen ja alkaa odottaa keväisimpiä säitä.

Viikko taas puolissa ja kuten kaikki arvasi, että täällä vaan löhötään.
Voisi syyttää kevättä tai flunssaa, mutta rehellisesti sanoen olen vaan niin laiska. Ei lähde, ei innosta, ei kiinnosta mikään järellinen työ. No jatkan ihmettelyä.

Energisempaa oloa teille!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kolme lumikuningatarta ja keväiset linnut




Lisää kortteja mun valokuvien pohjille. Jotenkin jäi näihin kiinni, kun hiukan vahingossakin tuli kehitettyä iso kasa valokuvia maisemista.
Mun tulee vähemmän kuvattua talvistamaisemaa, vaikka sekin on kiehtovaa. Auringonnousu aamulla järven päällä saa aikaan erilaisia valoilmiöitä. Tämä lumilinna/kuningatar kuva sopii mielstäni hyvin tähän maisemaan.
Myös tuo kevätkuva rannasta kaikkine karuuksineen alkoi kiehtoa ja linnut pääsivät siihen päälle.

Kelit vaihtelee vesi-, räntä, lumisateineen ja välillä kirkaalla auringonpaisteella. Liukkaus vaanii sohjon ja lumen alla. Ensiksi täytyy varovasti kokeilla pihalla pitääkö kengän pohja, vai mennääkö luistelemalla. Kaipaan jo pitävää pohjaa jalan alla kävellessä.

Leppoisaa tulevaa viikon alkua kaikille!

torstai 7. maaliskuuta 2019

aina voi muutaman lapun liimailla, jos on ihan tööt




Postaan muutaman kortin, jotka on valmistunut flunssan kourissa. Toivottavasti tauti ei tarttu kellekään näiden välityksellä!
Tauti on pitänyt otteessaan viikon verran. Pari päivää meni ihan yöpuvussa, mutta nyt olen jo jaksannut pukea edes. Päikkärit on myös tulleet tutuksi melkein joka päivä. Vanha on vanha, kun nuha vie jo sängyn pohjalle.
Mä en jaksa lukea kipeänä, no lehtiä voi selailla. Televisio on myös aivan pois luvuista, ei vaan jaksa. Jotain ruokaa olen saanut lämmitettyä ja pyykki- ja tiskikoneen päälle. Päivät alkoi madella ja jotain piti keksiä vaakatason vastapainoksi, kun selkä ei vaan jaksannut ainaista vaakatasoa. Kortteja alkoi tulla ajankuluksi. Tein jotain, mitä jaksoin, ja kamat jäi työtilan pöydälle. Jatkoin taas, kun vointi antoi myötä. Tein ja niistin nenää ja yskin ja niiskutin ja röhisin. Sainkin aikaiseksi kasan kortteja. Nyt huomaan, että kuvaaminenkin oli mitä oli, mutta en jaksa uudestaankaan kuvata.

Noissa kaikissa on mun oma kuvaama valokuva ja sen päällä 3D-kuvia ja koristeita.
Näitä tuli muuten aika kasa ja varmaan lisääkin teen, jos olo ei parane.

Ulkona kävin tänään hiukan ja kotihommiakin olen pakolla vähän tehnyt. Tauti vaan kovistelee vielä lihaskivuilla ja väsymyksellä, tänään en nukkunut päikkäreitä!!!, ja nuha on aika inhottava. Mutta kyllä tämä tästä. Mikä sen pahan tappaissa, hih

Nuhatonta ja aurinkoista alkukevättä kaikille teille ihanille lukijoille!

torstai 28. helmikuuta 2019

ätsii ja kuutamo

 Tikka jähmettyi lintuludan lautaan ainakin varttitunniksi eräänä aamuna. Me jo luulimme, että se oli kipeä. Mutta sitten se vaan lenteli muina lintuina puun oksalle ja katseli sieltä sitten lintulaudan elämää.

 Kuu paisteli monena yönä komeasti ja pitihän sitä kuvata omaksi iloksi. Kaukaa häämöttää myös mökin valot vastarannalta. Siellä taisi olla talilomalaisia lomalla.
 Tein muutaman kortin aina lepäilyn välillä.
Meidän pikkutiet ovat täällä aivan jäätiköllä. Tuossa olisi varmaan luistimilla päässyt hyvin ja ei olisi ollut vaaraa heikoista jäistä.

Alkuviikosta on ollut tosi keväistä ja aurinkoista. Minä se vaan olen sisällä pysynyt. Kamala kolotus koko kehossa ja jäätävä väsymys. Nyt alkaa tuntua, että flunssaa pukkaa päälle. Moneen vuoteen en moista ole sairastanutkaan, jospa se nytkin menisi jo ohi.

Itseään voi lohduttaa, että ulkona on ollut myös järkyttävän liukasta. Melkein pelotti autossakin istua tänään, vaikka oli taitava kuski. Kaupassa oli vaan taas käytävä kelistä huolimatta.

Menen taas niiskuttamaan. Voi olla, että huomenna hommat loppuu ruuantekoon, vaikka siivoojankin paikka olisi auki.
Mukavaa maaliskuun alkua!


maanantai 18. helmikuuta 2019

nousevan auringon kajoa





Aurinko nousi tänäkin aamuna.
Pitkään tuijottelin vaan ikkunasta näkymää kahvikuppi kädessä, kunnes tajusin ottaa kameran käteen. Jotain  sain aamun tunnelmasta tallennettua, vaikka mun vanha kamera kadottaa terävimmän väriloiston.
Kännyllä en muistanut ottaa yhtään kuvaa. Olen kai niin vanhanaikainen, että kamera vaan istuu käteen paremmin. Mutta huomasin, että kännyllä olen kuvannut viime aikoina. Viimeksi olin kuvannut kameralla melkein kuukausi sitten

Kirjontaa olen jatkanut ja sormenpäässä on jo reikä. En oikein osaa sitä suojaa pitää ja en edes muista sen nimeä. Hymm

Meilläkin on ulkona aika liukasta, kuten joka puolella taitaa olla. Eilen oli tuuli katkonut ison oksankin meidän tielle. En uskaltanut edes mennä ulos, kun niin kovia puuskia tuli koko ajan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

perjantai 8. helmikuuta 2019

tulin hiukan häiriköimään tänne


Perjantai-iltaa kaikille lukijoille!
Olen vaan ihmetellyt, kun jaksaa sataa lunta. Ristipistoja olen pistellyt kotihommien välissä. Olen nauttinut kävelystä tuolla sateessa. Ei ole ollut liukasta ja on piristävää, kun lumi kastelee naaman. Onneksi ei enää autolla ole pakko tuolla ajella. Se ei ole hauskaa näillä keleillä.
Välillä vilkaisen aina ikkunasta ja eräs päivä paistoi hetken aurinkokin.
Joku ilta pikkupakkasessa taivas punersi vasta rannalla. Kaunistahan tuo on myönnän, vaikka talvi ei vaan ole mun juttu.
Pieniä sähkökatkoksia on ollut aika paljon, mutta pitemmiltä on onneksi vältytty. Ilmalämpöpumppu ei oikein toimi. Lieneekö sähköpiikkien syy?
Miehen kone täyttyi ja lopetti toiminnan. Annoin hänelle oman läppärini ja itse otin varaläppärin. Valokuvat jäi sitten mun koneelle ja blokinkin päivitys jäi katkolle. Nyt on taas oma kone ja hetihän tulin tänne höpisemään. Onneksi on vakiliike, joka korjaa meidän tyhmien koneet nopeasti.
Tänään oli sitten taas sadepäivä. Mies työnteli lumia kauemmaksi, kun piha alkoi jo pienentyä uhkaavasti. Katoltakin tuli suurin osa lumista kamalalla rytinällä. Toivottavasti metsäkin puhdistuisi, että sähkömiehetkin saisi hetken lepotauon kaikkien korjauksien välillä. Täällä päin ainakin on ollut vikakartta punaisena koko ajan.

Valokuvia tulee otettua tosi vähän muutamaa instakuvaa lukuunottamatta. Mua ei vaan talvi innosta, vaikka kävelylläkin näen paljon kaunista.
Tässä kuulumisia Majalta tai kuulumattomuutta keskeltä ei mittää.

Mukavaa viikon loppua kaikille!