meilläkin on lunta, yllätys

 

Muutamana yönä on lumet tulleet ihan ryminällä. Herättää hyvin, kun katto paukkuu ja ruskaa keskellä yötä. Kaide taisi ainakin saada osumaa ja mitä muuta onkaan lumen alla. Tätä ovea emme talvella käytä eli keväällä tarkistetaan loput tuhot.

Tulihan sieltä sitten kourutkin alas samassa rytinässä. No ehkä olikin jo aika vaihtaa uudet.

Ikkunasta vielä sai kuvattua valon pilkahduksen ennen lumisadetta, vaikka lumi jo alareunan peittää.

Välillä lunta tulee, että ranta häviää näkyvistä. Toisinaan räntää tai vettä kohisemalla. Tiet ja pihat ovat möykkykasoja, vaikka niitä puhdistetaan koko ajan. Onneksi tila riittää lumen varastointiin täällä maalla.

Onneksi saa erakoitua tänne lumen keskelle ja odotella kevät kelejä. Jospa menisi nukkumaan ja katselisi aamulla, kuinka paljon lunta on taas satanut.

Mukavaa jatkoa kaikille!

Hups, se on jo helmikuu

 

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Minäkin sain aikaiseksi postata tänne ja muutaman kuvankin napsin tänään. Niin monta asiaa on kesken, mutta niistä ei ole kerrottavaa ennen kuin tapahtuu todella. Olen opetellut tekemään asioita uudella tavalla, no ainakin ruokaa. Työhuonetta käyn läpi, välillä fiilistellen ja välillä roska-astiaa täyttäen.

Meilläkin on lunta kuten varmaan melkein koko Suomessa. Meillehän tämä ei ole uutta, vaikka välillä täälläkin on vähemmän lunta ja enemmän jäätikköä.

Mies sai katsastettua meidän vanhan uskollisen koppimopon ja taas pääsee ruokakauppaan. Pari kertaa hän joutui kaupunkiin ajamaan ja kummallakin kerralla oli lumisade ja huono ajokeli. Onneksi hän sai katon alla odotella eli tytön luona

Potkuri on pihassa, kun sillä saa näppärästi ilman kantamatta roskia viedä. Meillä on roskis mäen päällä ja sinne matkaa kertyy. Nyt kun olen raivannut kaikkea, myös roskiin kertyy painoa. Taitaa olla tikkaatkin lumen alla, kun poika kävi lumia tiputtamassa. Onneksi on suojassa aurauskalustoa ja voihan sitä vielä täällä alhaalla tarvita.

Kävimme tänään ruokakaupassa ja katselemassa kylillä lumisien maisemien keskellä olevia talon kattoja. Paljon on sinnekin rakennettu sen jälkeen, kun me lähdimme maailmalle ruokarahoja keräämään.

Verkkoja on vesille viritelty, mutta aika näyttää saammeko saalista. Elämme mielenkiintoisia aikoja. 

Jatkan menneisyyden penkomista ja hävittämistä ja uuden opettelua hellan ääressä. Näin pysyy eläkeläinenkin pirteä, kun tekeminen ei lopu. Onkohan tämä sitä minimaalisuutta, jota nyt toteutan eli ole ajan syrjässä kiinni.

Mukavaa kuun jatkoa ja sitä helmeilyä kaikille!