köh, köh, ätsii, lotina lots

 Luin netistä, että joku oli jo luistellut luonnonjäällä joku aika sitten. Hui! En minä ainakaan uskaltaisi. No mulla onkin elopainoa aika paljon ja muutamaan vuoteen en ole luistellut. Luistimet mulla on ja ne on koristeena talvisaikaan ulkona. Säästöä, kun ei tarvitse ostella koristeluistimia vaan laittaa omat vanhat.

 Menneen hääpäivän kunniaksi kuva meistä. No ei sentään, tuo photosopattu kuva musta. Häivytetty kymmeniä kiloja pois ja ei parempi puolisko ole noin raihainen vielä.

 Tässä minä olen oikeesti. Nuhruinen, vanha, väsynyt, no hiukan paksumpi. Yöt menee yskiessä ja päivätkin. Aamulla mustat renkulat silmien ympärillä hamuan kahvikuppia ja yritän saada selville mikä päivä mikä planeetta.Voisihan tuo köhiminen loppua, vaikka joudanhan mie sairastamaan.

Tässä tavoite tulevalla: mahdun korttiin ja se hymy ( en taida muistaa sitä ) palaisi ja jaksaisi jotain puuhaillakin.

Joku yö on tullut sentti lunta, mutta yleensä vettä kohisemalla.  Aamulla on sumu ikkunan takana, että rantaa ei näe. Kun ruuan saan tehtyä, ulkona on melkein pilkkopimeetä, houh. Aamulla taas saa ihmetellä kellon aikaa, kun pimee iskee lärviin.

Nyt alkaa olla jo marraskuu loppupuolella ja juhannus lähestyy vauhdilla. Hih. Ainoastaan puoli vuotta ja risat, kai mä kestän.

Kaikkea hyvää teille ja ihania pikkujouluja kellä sellaisia on!

Mie etsin villasukat ja kalsarit ja painun parin täkin alle köhimään.