talkoita ja satoajatuksia

 Viikolla piipahdimme auttamassa puuhommissa kiireisiä nuoria. Minäkin seisoin puukasan vieressä ainakin edessä. Työteho oli siinä ja siinä, mutta puut on katoksessa muiden ahertaessa.
Ruoka- ja kahvipöydässä olin mukana nauttimassa herkullisista tarjouksista.

 Olen tehnyt jäätelöä pari kertaa. Tuo annos meni, kun talkoista kotituimme.

 Eilen leivoin raparperipiirakkaa, kun maassa oli muutama varsi. Lisäsin tuohon valkosuklaata ja taisihan tuo olla ihan syötävää.
Tein myös kinkku-aurajuustopiiraan. Se jäi kuvaamatta.

 Usein tähän aikaan vuodesta olemme jo saaneet omasta maasta kurkkuja ja tomaatteja.
Vesimelooni edes kasvaa ja toinenkin taitaa olla tulossa.

 Näitä on vaan muutama ja punastumista saa odotella.
Meillä on ollut öisin erittäin kylmää heinäkuuksi ja se kai viivyttää kasvamista. Kurkkukin kukkii hyvin, mutta siinähän se onkin.

 Persiljaa sentään saa jo omasta maasta,

 samoin tilliä.

Yksi kurpitsa on syöntikokoinen, jospa se tästä iloksi muuttuu.

Perunoitakin on jo muutaman kerran maisteltu omasta maasta.

Mies on katsellut marjatilannetta ja mustikoita ei kuulemma oikein lähellä ole. Toivoaan, että omat vähäiset marjat saisimme ilman autolla ajeluja.

Sienienkin olis jo aika nousta, mutta odotellaan kärsivällisesti.

Kivoin aika kesästä alkaa olla käsillä, kun omalta pihalta saa paljon lisuketta ruokaan. Ja toisaalta rankin aika, jos säilömistä löytyy ja kasvaa. Päivä kerrallaan ja tehdään jaksamisen ehdoilla.

Joku muilla alkaa sadonkorjuu ajatuksen pyöriä mielessä? Harva enää taitaa säilöä tai keräillä marjoja ja sieniä. Taitaa olla meidän vanhojen iloja, saalistamisen himoa.

Mukavaa naistenviikon jatkoa kaikille lukijoileni!