Hiljaiseloa kahdella erakolla

Lauantaina ajeltiin tonttutytön luona viemässä tauluaihio. Vanhemmat saa valita siihen kehyksen. Voi kuinka nopeasti vauvat kehittyy. Nytkin hän katsoa napitti silmiin ihmetellen, ketä vanhuksia nuo ovat. Kuvia en laita, kun en tiedä vanhempien mielipidettä asiasta.
Tiet oli aika liukkaita, mutta onneksi kuski oli turvallinen.

Muutamana päivänä on aurinko paistanut tosi kauniisti ja kirkaasti, mutta illat ovat vielä pimeitä. Ostin kaupunkireissulla pari uutta valokennovalaisinta loistamaan lumikasoissa. Tuo ylempi olikin tosi kaunis. Vahinko, että ostin vaan yhden. Jospa seuraavalla reissulla ostaisin pari lisää, jos vielä löytyy. Täällä katuvalojen ulkopuolella pienelläkin valolla on suuri merkitys. Kevään tullen nuo olisivat varmaan aika kivoja rannalla.

Eilen iltapäivällä tuli lunta oikein kunnolla. Tuli oikein joulutunnelma ja pakkohan se oli lyhtyynkin viedä kynttilä palamaan. Tontut ei vaan osanneet tänne lahjasäkkien kanssa, höh. Tänäänkin satoi, mutta aurinkokin pilkisteli välillä. Tuuli yltyi taas ja oli tosi jäätävää.

Uusi ristipistotyö on taas aloitettu ja niitähän riittää. Aika menee sukkelaan noiden kanssa.

Sain mä, mies auttoi, pestyä seinät ja pölyt poistettua katoista. Työhuone odottaa perusteellista siivousta. Kun saisi nuo pölyt pois, tavaratkin mahtuisi varmaan paremmin, eikö. Meillähän on osassa taloa pyöreät käsinvuollut hirsiseinät. Kauniit, mutta pölynpesät ja niihen auttaa vain kostea rätti edes kerran vuodessa. Imuroimme tottakai välillä, mutta rättiä ne huutaa silti.

Hiljaiseloa tämä elämä on täällä, mutta kaikkea pientä puuhaa riittää. Jospa se kevät kohta olisi jo nurkan takana ja Mollakin pääsisi tallustelemaan aukoille. Siellä olisi katseltevaa ja ihailtevaa joka kerraksi.

Tälläistä tällä kertaa. Jospa jaksaisi ulos kuvailemaan seuraavaksi kerraksi? Saahan sitä aina toivoa niih.

Kaikkea hyvää teille ja palaillaan!