Kaikkea ja ei mitään, tammikuun harmautta

Joulu on kannettu ulos aikoja sitten, mutta kynttilät sai jäädä valaisemaan pimeitä iltoja.

Aurinkokin vilahteli joku päivä ja jääkukat ilahduttivat verannan ruudussa.

Vettäkin satoi ja oli niin harmaata. Ulkolyhdyssä palaa kynttilä, mutta luistimet saa jo vanhalla roikkua naulassa. Luistelu oli nuorena mieleinen harrastus, mutta jalat ei enää kestä kuten ei hiihtoakaan. Tielläkin alkaa olla liian liukasta liikkua.
Ei vaan nuorena tiennyt kuinka hauskaa on vanhana, not.

Mikään ei vaan jaksa innostaa. Kannustusvihkoa kokoan, jos siitä saisi voimaa ja tekemisen iloa. Ainakin saan käytettyä askartelujuttuja, vaikka muu vaikutus taitaa olla nolla.

Ruokaa täytyy sentään joka päivä tehdä, kuinka muuten mun rasvaprosentti säilyisi maksimissaan, niih.

Näillekin olisi idea, jos vaan jaksaisi toteuttaa. Olen saanut ne jotenkin edes lajiteltua, hyvä mä.

Nämä olen aloittanut syksyllä. Nyt hävettää, joululahjaksi olin ajatellut. Tekeminen vaan loppui, kun oli lapsen sairastuminen ja se huoli. Hän voi jo paremmin, mutta mun olotila ei vaan nouse. Olen neulonut noita ja mä neulon nuo sisulla valmiiksi. Jospa se siitä taas???

Huomenna on jo torstai, toivoa täynnä. Järven jäät paukkuu ja on pikkupakkasta. Pihalla oli taas tosi liukkaita paikkoja, kun äsken kävin tassuttelemassa.No kohta jää sulaa ja pääsee metsään. Toivoa on ja uusi aamu on mahdollisuus.

Mukavaa loppuviikkoa!