Eilen näytti tältä. Mietin pitkään kirjoitanko tästä vai en. Mun lapsen hääpäivä on tänään ja hän makaa sairaalassa, kompikaatioita kolmen viikon takaisesta leikkauksesta. Kun kaikki ei vaan suju kuin pitäisi, pahemminkin voisi olla, mutta....
tämä äidin tuska, kun ei voi vaan auttaa. Koskaan et ole sairaalassa turhan takia ja en nyt ala syitä erittelemään. Itse vaan ravaan täällä pitkin käytävään, että kohta monttu on keskellä. Jalkakin kettuilee kylmästä, mutta paikallaankaan ei voi olla.
Olisin itse niin paljon mieluummin tuolla kuin antaisin lapseni olla. Voin pahoin jo ajatuksesta sairaalan hajusta, mutta ennen minä kuin lapseni.
Toivottavasti tabut alkaa tehota ja hän pääsee kotiin kyllästymään ja parantumaan. Tiedän, että lapseni energialla kyllästyminen on taattu ennen lopullista parantumista, mutta parempi sekin.
Huomenna on isänpäivä ja tiedän, että miehelleni on paras lahja, jos lapsemme pääsisi pian kotiin. Keitän hänelle aamulla kahvit ja ruokakin odottaa valmiina eli hoidan isän hyvin.
Toivotan kaikille hyvää isänpäivää!
Ja samalla pyydän anteeksi tämän vuodatuksen, mutta muuta en osaa ajatella, anteeksi.
Voi surkeutta. Pikaista paranemista lapselle.
VastaaPoistaKiitos enkuli! <3
PoistaSamaa toivon ja muuta en voi :(
Voi Helmiseni <3 Toivottavasti siellä jo lapsesi voi paremmin. Jaksamista teille kaikille. Turhaa pyytelet kirjoitustasi anteeksi, eihän kenenkään ole pakko lukea jos ei taho ;)
VastaaPoistaKiitos Merkkari! <3
PoistaPienin askelin parempaan päin. Sairaalassa hän on edelleen.