tavallisia päiviä harmaassa lokakuussa

 Via Paulasta saatu pieni krassi, ihana.

 Pieni kirpparilta, isompi blogivoitto vuosien takaa.

 Mies löysi tieltä tämän kiven, ihana.

Ulko-ovelle ostin aikoja sitten, en muista mistä.
Ihan huviseni kuvailin sydämiä, kun meillä oli hääpäivä toissa päivänä. Noita päiviä on ollut jo niin monta, että ihan normipäivä.

No repäistiin me vähän. Kävimme kaupungissa syömässä ja asioita hoitamassa. Myös kirpparille pääsin pitkästä aikaa. Muutama tunika, takki ja collagejakku tarttui mukaan, hiukan vaihtelua kotivaatteisiin. Yksi tunika oli Marimekon ja se olikin hyvä löytö kympillä, ihan uusi.
Kuvaamaan en jaksa. Ne ovat niin leveitäkin, että kameran etsimeen ei mahdu, hih.

Muutaman kynttilän sytytin eilisen vuosien vaihtopäiväni kunniaksi. Koivuissakin on vielä muutama keltainen lehti, kukkia mulle. Kakkuja en harrasta, mutta ostin meille kahdelle valmiit ruuat ja laiskotin koko päivän. No eipä tuossa laiskottelussakaan ole mitään erikoista, jokapäiväinen juttu.

Eläkepäätöskin kolahti postilaatikkoon viikolla eli elämän viimeinen etappi alkakoon. Elämä ei muutu ja hommaa kotona riittää, jos vaan kroppa antaa tehdä. Aika aikaansa kutakin ja tietä nuoremmille.

Täällä rannalla on tosi koleaa, kun tuuleekin suoraan järveltä. Takka onneksi lämmittää vanhoja luita.

Joutsenia on näkynyt ja kuulunut tosi usein. Kuvaaminen on tosi hankalaa, mutta pakkohan sitä on aina yrittää. ( Olisin voinut edes suorittaa tuon viimesen kuva, no luomulla mennään)

Joku kutsuu tätä aikaa mun juhlakaudeksi, mulle nämä ovat ihan tavallisia päiviä. Vanhenen joka päivä ja naimisissakin olen ainakin vielä koko ajan. Pari päivää kymmenien vuosien elämästä viileässä, hämärässä lokakuussa.

Lunta ja räntää on luvattu ensi viikolla. Mä en odota lunta, vaikka se kuulemma valaisee maiseman. Pelkään liukkautta ja ulkoilu tahtoo jäädä liian vähäiseksi.
Odotatko sinä lunta? Osaatko nauttia syksyn hämystä ja talven raikkaudesta?

Lokakuun jatkoja ja palaillaan!