jäätikön saartamana

Meidän piha tänään; osaksi nurmikko näkyy ja loput jäätiköllä. Mies hiekotti osan pihasta ja ylämäen autotallille. Jos joku sattuu erehtymään meille, erittäin epätodennäköistä, voisi takaisin mäelle pääseminen olla mahdotonta. Ja pitäähän meidänkin saada puuvajasta puita sisälle.
Eilen kahlasin keskitontin läpi umpihangessa viemään roskapussia. Tehokasta liikuntaa; hiki tulee lyhyelläkin matkalla ja liukkaus ei yllätä.

Jäällekin alkaa nosta vettä.
Tämäkö on sitä heleätä helmikuuta?

Aamulla ei taas oma läppäri avautunut millään niksillä. En jaksanut alkaa ennen kahvia miettiä asiaa enempää vaan hain "vieras" koneen keittiön pöydälle. Monasti olen tuota vanhaa konetta kiittänyt, kun oma haluaa kettuilla mulle.

Ruokailun jälkeen jaksoin jo tulla taistelemaan tähän oman koneen luokse. Hitaasti sain  tämän käynnistymään ilman pakottamista. Kun ei ole irroittetavaa akkua, täytyy käyttää muita keinoja. Onneksi tuli aikanaan katsotua, kuinka viisaammat hoitaa hommat. Kummasti tälläiset pikkua asiatkin sotkee rytmiä.

Toivottavasti teidän viikko on alkanut hyvin! Onneksi maanantai on vaan kerran viikossa.