mustasukkainen tuhertelija vesisateessa

Ensimmäiseksi nämä kauheudet, että kaikki osaa karata pois. 

Taika-lehti opasti ja haastoi tuunaamaan vanhaa kirjaa jo viime vuoden puolella, ehkä jo kesällä. Tein ja täyttelin silloin kirjaa innolla ja sitten se vaan jäi unoholaan. Nyt taas innostuin sitä jatkamaan ja kokeilemaan kaikkea. Ehkä nämä olisi voinut jättää kuvaamatta, mutta menköön.

Mä olen niin mustasukkainen; nämä valmiina ja toiset kovaa vauhtia valmistumassa. Unen kanssa on ollut vaikeuksia eli olen yölläkin neulonut. Hetki neulomista, hetki lenkkeilyä pitkin lattioita ja näköjään jotain valmistuukin.

Joulukukka kasvatti toisen varren ja sehän alkoi kaatumaan. Leikkasin nupun vaasiin ja kukat avautuu, vautsi. Iloa pimeään päivään.

Tänään satoi ihan kunnolla vettä, kun postin hain. Piristi kummasti, kun kastui tuolla aukoilla. Onneksi tiellä ei ollut liukasta. Jäälläkin on kuulemma vettä eli siellä liikkuminen on vaikeaa.

Tänään on korva kipuillut, pitää seurata tilannetta. Tuo kastuminen ei varmaan tehnyt hyvää, ups.Nuhaakin on, mutta yritän hoidella nämä pikkuvaivat ihan kotona, onhan mulla aikaa.

Mies tipahti eilen tikapuilta, kun ne hajosivat. Onneksi matka ei ollut pitkä, vaikka jäätikkö olikin alla. Säikähdin todella paljon, mutta mustelmilla taidetaan selvitä. Elämä on niin vaarallista, hui.

Jos neulomaan ja kuuntelemaan alkaako korva oikeasti kiusaamaan.

Kaikkea hyvää kaikille! Pysykää pystyssä ja terveenä!