Keskitalvi on vierähtänyt erilaisten terveysongelmien kanssa kummallakin. Ei niin vakavien, mutta ainahan ne pysäyttää. Kai se kuuluu vanhuuteen, että ongelmat lisääntyy. Liukkauttakin on ollut, että täytyy katsella milloin uskaltaa ulos mennä. Kerran jo jalat lipsui ja istuin jäätiköllä. Ongeksi ei pahempaa sattunut kuin itsetunto sai vain osuman.
Sain joululahjaksi uuden valaisimen työpöydälle. Nyt kelpaa, kun näkee kunnolla.
Lapsenlapselle naputtelin kettu-timanttityön. Hän oli saanut sen lahjaksi ja oli vielä liian hankala hänelle ja mummo sai tehdä sen. Mä nautin noiden tekemisestä; aivot nollaantuu kaikesta muusta ja ei häiritse muita.
Elämä on hiljaista, mutta ihan hyvää. Kuvattavaa on vähän kun kotona vaan ollaan. Kauppareissulla ei kuvaaminen tule mieleen, kun yrittää ruuat muistella kaikki mukaan. Jospa kesällä jaksaisi vähän liikkua ja muistaisi kuvatakin. Tämä blogi olisi kiva pitää hengissä. Jäisi itsellekin muistoja talteen.
Kaikkea hyvää teille! Palaillaan.
