mummo leikkaa ja liimaa; leikkii

 

Taivas on loistanut useana iltana ja aamuna niin kauniina, mutta en vaan ole saanut kuvattua. Tämä kuva on ihan vaan meidän takapihalta.

Tulppaanikimpusta toin pari kukkaa työpöydälle. Kukka oli niin ujo, että painui lehtien taakse piiloon. Muutaman päivän kuluttua kurkisteli varovasti mun sotkuista pöytää. 

Olen paljon leikellyt lehtiä ja tehnyt niistä sivuja vihkoihin, Eräs päivä etsin tarroja kalenterin piristykseksi ja nämä paperit osuivat silmiin. Tilasin ne, kun jotenkin vaan ihastuin niihin. Varastoista löytyi vanhat kalenterin kannet ( kaikki pitää säilyttää, vaikka ei olisi tilaakaan). Muutama sivukin oli tallessa ja innostuin tekemään tuota muistojen kirjaa.

Kirjat on aina olleet mulle tärkeitä ja omistin myös ison hyllyllisen niitä. Paljon hävitin ja lahjoitin jo ennen tietoa muutosta. Muuton yhteydessä hävitin loputkin, kun täällä ei oikein ollut niille tilaa. Sen vähän tilan, joka oli täytin askartelutarvikkeilla. Niitäkin hävitin paljon, mutta toin myös tänne. Tiesin, että tarvitsen tekemistä muutakin kuin kotihommia. 

Muutaman kirjan toin mukana ja tytöltä saan luettavaa, kun siihen taas innostun. Luen välillä putkeen ja aikoja menee ilman kirjan avaamista. Kirjasto ei siis toimi mulla, kun en jaksa ajatella aikatauluja lukemisella. Kaipaan kirjoja esineinä entisestä elämästä. Ehkä tämä kirjanen on sen muiston elämistä. 

Tai ehkä vaan keksin tekemistä, että voin siirtää kotohommia. Teen mä pakolliset ruuat, pyykit ja siivoankin joskus. En vaan ole oikein keittiömummo. Tähän ikään on ennättänyt leipoa leivät, pullat, pikkuleivät, piiraat, paistaa monenlaiset ruuat, järjestää juhlat. Ehkä saan jo hiukan laistaa niistä ja leikkiä omilla jutuilla.

Muutama lämmin päivä oli jo, mutta nyt on taas lunta maassa ja kolea tuuli. Kai tämä silti jo alkaa kevääksi muuttua.

Hyvää pääsiäistä ja kevään jatkoa kaikille!

Molla vilkuttelee, jos joku vielä tänne eksyy

 

Ystävänpäiväkin jo meni, tai eikö jokainen päivä ole ystävänpäivä. Tässä teille kaikille kukkia, jotka vielä tänne mun hiljentyneeseen blogiin eksytte. Sain kevään ensimmäiset tulppaanit mieheltä.

Taivas on loistanut monena iltana takapihan puuston takana.

Myös aurinko on pilkistänyt muutaman kerran. Valoisuus on lisääntynyt valtavasti.

Keskitalvi on vierähtänyt erilaisten terveysongelmien kanssa kummallakin. Ei niin vakavien, mutta ainahan ne pysäyttää. Kai se kuuluu vanhuuteen, että ongelmat lisääntyy. Liukkauttakin on ollut, että täytyy katsella milloin uskaltaa ulos mennä. Kerran jo jalat lipsui ja istuin jäätiköllä. Ongeksi ei pahempaa sattunut kuin itsetunto sai vain osuman.

Sain joululahjaksi uuden valaisimen työpöydälle. Nyt kelpaa, kun näkee kunnolla. 

Lapsenlapselle naputtelin kettu-timanttityön. Hän oli saanut sen lahjaksi ja oli vielä liian hankala hänelle ja mummo sai tehdä sen. Mä nautin noiden tekemisestä; aivot nollaantuu kaikesta muusta ja ei häiritse muita.

Elämä on hiljaista, mutta ihan hyvää. Kuvattavaa on vähän kun kotona vaan ollaan. Kauppareissulla ei kuvaaminen tule mieleen, kun yrittää ruuat muistella kaikki mukaan. Jospa kesällä jaksaisi vähän liikkua ja muistaisi kuvatakin. Tämä blogi olisi kiva pitää hengissä. Jäisi itsellekin muistoja talteen.

Kaikkea hyvää teille! Palaillaan.