Molla vilkuttelee, jos joku vielä tänne eksyy

 

Ystävänpäiväkin jo meni, tai eikö jokainen päivä ole ystävänpäivä. Tässä teille kaikille kukkia, jotka vielä tänne mun hiljentyneeseen blogiin eksytte. Sain kevään ensimmäiset tulppaanit mieheltä.

Taivas on loistanut monena iltana takapihan puuston takana.

Myös aurinko on pilkistänyt muutaman kerran. Valoisuus on lisääntynyt valtavasti.

Keskitalvi on vierähtänyt erilaisten terveysongelmien kanssa kummallakin. Ei niin vakavien, mutta ainahan ne pysäyttää. Kai se kuuluu vanhuuteen, että ongelmat lisääntyy. Liukkauttakin on ollut, että täytyy katsella milloin uskaltaa ulos mennä. Kerran jo jalat lipsui ja istuin jäätiköllä. Ongeksi ei pahempaa sattunut kuin itsetunto sai vain osuman.

Sain joululahjaksi uuden valaisimen työpöydälle. Nyt kelpaa, kun näkee kunnolla. 

Lapsenlapselle naputtelin kettu-timanttityön. Hän oli saanut sen lahjaksi ja oli vielä liian hankala hänelle ja mummo sai tehdä sen. Mä nautin noiden tekemisestä; aivot nollaantuu kaikesta muusta ja ei häiritse muita.

Elämä on hiljaista, mutta ihan hyvää. Kuvattavaa on vähän kun kotona vaan ollaan. Kauppareissulla ei kuvaaminen tule mieleen, kun yrittää ruuat muistella kaikki mukaan. Jospa kesällä jaksaisi vähän liikkua ja muistaisi kuvatakin. Tämä blogi olisi kiva pitää hengissä. Jäisi itsellekin muistoja talteen.

Kaikkea hyvää teille! Palaillaan.

Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2025!

 Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää tämän vanhan kuvan kera!

Täällä kaikki hyvin. Jotain pientä tautia on ollut liikkeellä ja minulla laiskaväsy ei vaan helpota. Eilen siivoilin hiukan joulua esille pölyjen alta ja valmistelin joulun ruokia. Kahdestaan täällä ollaan eli ei paljoon ole tarvetta.

Mulla vanha känny sai muistisairauden ja jouduin hankkimaan uuden. Kuvaaminen on ollut katkolla hetken aikaan ja kuvien siirrossa on taas opettelemista. Mutta kaikki aikanaan, olen ensin laitellut tärkeimmät sovellukset. Läppärikin kävi huollossa, kun sekin alkoi jumitella. Jospa nyt niiden muisti pelaisi ja olisin vaan itse se muistisairas.

Ai niin lämpömittarikin sekosi, näyttää ulkolämpötilaa +13.7, reps. Kosteaa tuolla ulkona on, mutta ei siellä niin lämmintä ole. 

Palailen taas, kun opin koneiden sielunelämän ja jaksan ottaa kuviakin.

Hyvää ja makoisaa joulun aikaa... niin lahjarikasta!

Molla rivarista!

tervehdys pitkästä aikaa

 

Lokakuu luiskahti ohi huomaamatta. Olen näperrellyt kaikkea pientä, mutta kuvaaminen vaan jää. Maalla tuli kuvattua luontoa ja samalla myös omia tekosia. 

Mulle lokakuu on kukkakuukausi. Meidän hääpäivä ja mun syntymäpäivä on yhdessä nipussa. Kukkia sain tänäkin vuonna ja muitakin lahjuksia. Kymmenet siirtyivät, mutta juhlia en pitänyt. Lapset kävivät perheineen ja se juhlisti riittävästi. Omia juhliani en ole koskaan pitänyt ja nyt pienissä tiloissa näin syksyllä se olisikin aika hankalaa.

Sain kortteja ystäviltä, lapsilta kirjan, lahjakortin. Lapsenlapseni oli askarrellut minulle rannekorun, ihanaa. Myös puheluita tuli useampi. 

Miehen kanssa kävimme syömässä ja asioita hoitamassa kaupungissa. Pääsin myös kirpparikierrokselle pitkästä aikaa. Pientä kivaa meidän jaksamisen ehdoilla. Hyvä päivä, tai oikeastaan viikko oli.

Mies asensi takapihalle kausivalot pimeyttä karkottamaan. Ne näkyvät ikkunasta kauniisti ja ajastin hoitaa sammutuksen. Pientä kivaa meille kahdelle.

Eilen satoi ensilumi ja hiukan sitä on vielä tänäänkin. Talvi tulee halusimme tai emme.

No joulu tulee pian ja ehkä jaksan muutaman kortin edes tehdä ennen sitä.

Mukavaa alkutalvea kaikille!

kuvia elo-, syyskuulta

 

Työvalo väsähti yhtenä ilta, yritin kääntää sitä. "Uusi" lamppu ja nyt jo hajosi. Taitaa olla melkein 40-vuotta vanha ja käytössä tosi paljon.

Piti sitten raahata itsensä lamppukaupoille ja samalla mukaan tarttui pallovalot käytävään. Alkaa olla jo pimeää iltaisin. 

Olen tuunaillut kortteja ja laitellut niitä ihmisten "iloksi". Tämä yksi tuli kuvattua ennen kuoren sulkemista.

Maailmalla oli komea puupino,

tyrni loisti keltaisena marjoista,

omenapuu notkui omenista.

Sain ottaa omenoita ja tein piirakan niistä tänään. Kaadoin sulatetun voin lavuaariin ja jauhoja lensi ympäriinsä. Mun tekeminen alkaa olla yhtä sotkemista. Omenia jäi vielä, mitähän uskaltaisi tekemään niistä.

Pari kertaa koko kesänä on liikuttu ruokakauppaa kauemmaksi, kun joka päivä on elämässä muuttujia. Periaatteessa kaikki hyvin, mutta aina pientä viemässä jaksamista. Kuviakaan ei tule otettua omista pienistä nurkista, kun tekeminenkin on vähäistä.

Kesä oli ihana ja lämmin. Istuin takapihalla ja nautin lämmöstä Sisällä ei ollut liian lämmin, kun kaihtimet piti kiinni. 

Elämä jatkuu ja nautin sulasta maasta niin kauan kuin on. Liukkaus hankaloittaa liikkumista, mutta siitäkin selvitään.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Heinäkuun kuulumiset

 

Sain ruusuja pikkuneidiltä. No okei myös vanhemmilta.

Tein vuoteen ekan kortin. Pikkuneidille nimipäiväksi kettukortin. Nyt taisi osua ja upota tuo kortti. Hyvä minä!

Amppelitomaatti on antanut satoa tosi hyvin ja lisää on tulossa.

Muutama mansikka on viime kesän kausimansikka tuottanut. Istutin sen maahan syksyllä.

Kurkkuja olemme saaneet hyvin ja olen jo säilönytkin muutaman purkillisen.

Kurpitsa on antanut heikosti satoa. Näytti jo, että emme saa mitään. Nyt on saatu pari jo ruokapöytään. No aina ei voi onnistua.

Heinäkuu on mennyt jotenkin sumussa. Jotenkin on taas tunne, että kadotin koko kesän, vaikka onhan sitä vielä jäljellä. 

Olen tehnyt useamman timanttityö, kun rauhoitun niiden parissa. Kaappiin ne menee, mutta nyt tarvitsen jonkun keinon pään kasassa pysymiseen.

Katsellaan, mitä loppukesä tuo tullessaan, ehkä valoa tännekin risukasaan meille kahdelle.

Voikaa hyvin ja palaillaan

Hyvää juhannusta!

 

Ihmeitten aika ei ole ohi. Mun vielä aika pieni kaktus alkoi kukkimaan. Ihan suu auki olen sitä katsellut.

Me menemme piipahtamaan vanhoissa maisemissa. Poika hakee meidät ja olemme ainakin yhden yön siellä. Miehellä on ollut ongelmia sairauden kanssa ja on nyt lääkärissä. Ei suurempia ongelmia, mutta kuitenkin. Toivottavasti saa apua. 

Iloitsen, kun saan touhuta pojantytön kanssa hiukan kauemman aikaa ja onhan kiva katsella järvimaisemaa.

Toivotan oikein hyvää juhannusta kaikille!

kukkia ja kasvatuksia

Harakankellot kukkii raja-pensaan alla. Saavat kukkia aikansa, kun ovat niin kauniita. 
 

Mies osti syötäviä kasvia. Tomaatti kasvaa amppelissa. Nyt vaan odotellaan, että alkavat punastella.

Laatikoissa on sipulia, kurkkua, kesäkurpitsaa ja salaattia. Sipulinvarsia ja salaattia olen jo napsinut. Kivahan noita on seurailla. Helteillä sai melkein asua noiden luona vesisankon kanssa.

Luulin jo menettäneeni nuo äitienpäivä kukat. Mutta iloksi ne alkoivat puskea nuppua ja pari on jo avautunut. Ehkä se helle niitä kuritti, kun tuossa on niin kuuma seinämäkin.

Etupihalla on taas orvokit. Se taas on niin varjoissa paikka. Kun noita jaksaa nyppiä, niin yleensä kestävät koko kesän.

Helle oli ja aika kauan, mutta meillä sisällä oli ihan inhimillistä. Pihalla kävin pieniä hetkiä nauttimassa lämmöstä. Kun ei tarvitse enää tehdä mitään, niin nivelet nauttii lämmöstä ja kiusaavat vähemmän. Kaupassa piipahdettiin viileällä hetkellä ja muuallehan ei ole pakko mennä. Auto saa olla silloin rauhassa. Kun ei ole ilmastointia, niin helteellä ei matkustella. Nyt on satanut. Luonto jo kaipasikin vettä eli hyvä niin. 

Jotain pientä olen askarrellut. Täytyy katsella jaksanko kuvailla.

Juhannuskin on pian ja keskikesä.  Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!