mummo leikkaa ja liimaa; leikkii

 

Taivas on loistanut useana iltana ja aamuna niin kauniina, mutta en vaan ole saanut kuvattua. Tämä kuva on ihan vaan meidän takapihalta.

Tulppaanikimpusta toin pari kukkaa työpöydälle. Kukka oli niin ujo, että painui lehtien taakse piiloon. Muutaman päivän kuluttua kurkisteli varovasti mun sotkuista pöytää. 

Olen paljon leikellyt lehtiä ja tehnyt niistä sivuja vihkoihin, Eräs päivä etsin tarroja kalenterin piristykseksi ja nämä paperit osuivat silmiin. Tilasin ne, kun jotenkin vaan ihastuin niihin. Varastoista löytyi vanhat kalenterin kannet ( kaikki pitää säilyttää, vaikka ei olisi tilaakaan). Muutama sivukin oli tallessa ja innostuin tekemään tuota muistojen kirjaa.

Kirjat on aina olleet mulle tärkeitä ja omistin myös ison hyllyllisen niitä. Paljon hävitin ja lahjoitin jo ennen tietoa muutosta. Muuton yhteydessä hävitin loputkin, kun täällä ei oikein ollut niille tilaa. Sen vähän tilan, joka oli täytin askartelutarvikkeilla. Niitäkin hävitin paljon, mutta toin myös tänne. Tiesin, että tarvitsen tekemistä muutakin kuin kotihommia. 

Muutaman kirjan toin mukana ja tytöltä saan luettavaa, kun siihen taas innostun. Luen välillä putkeen ja aikoja menee ilman kirjan avaamista. Kirjasto ei siis toimi mulla, kun en jaksa ajatella aikatauluja lukemisella. Kaipaan kirjoja esineinä entisestä elämästä. Ehkä tämä kirjanen on sen muiston elämistä. 

Tai ehkä vaan keksin tekemistä, että voin siirtää kotohommia. Teen mä pakolliset ruuat, pyykit ja siivoankin joskus. En vaan ole oikein keittiömummo. Tähän ikään on ennättänyt leipoa leivät, pullat, pikkuleivät, piiraat, paistaa monenlaiset ruuat, järjestää juhlat. Ehkä saan jo hiukan laistaa niistä ja leikkiä omilla jutuilla.

Muutama lämmin päivä oli jo, mutta nyt on taas lunta maassa ja kolea tuuli. Kai tämä silti jo alkaa kevääksi muuttua.

Hyvää pääsiäistä ja kevään jatkoa kaikille!

Molla vilkuttelee, jos joku vielä tänne eksyy

 

Ystävänpäiväkin jo meni, tai eikö jokainen päivä ole ystävänpäivä. Tässä teille kaikille kukkia, jotka vielä tänne mun hiljentyneeseen blogiin eksytte. Sain kevään ensimmäiset tulppaanit mieheltä.

Taivas on loistanut monena iltana takapihan puuston takana.

Myös aurinko on pilkistänyt muutaman kerran. Valoisuus on lisääntynyt valtavasti.

Keskitalvi on vierähtänyt erilaisten terveysongelmien kanssa kummallakin. Ei niin vakavien, mutta ainahan ne pysäyttää. Kai se kuuluu vanhuuteen, että ongelmat lisääntyy. Liukkauttakin on ollut, että täytyy katsella milloin uskaltaa ulos mennä. Kerran jo jalat lipsui ja istuin jäätiköllä. Ongeksi ei pahempaa sattunut kuin itsetunto sai vain osuman.

Sain joululahjaksi uuden valaisimen työpöydälle. Nyt kelpaa, kun näkee kunnolla. 

Lapsenlapselle naputtelin kettu-timanttityön. Hän oli saanut sen lahjaksi ja oli vielä liian hankala hänelle ja mummo sai tehdä sen. Mä nautin noiden tekemisestä; aivot nollaantuu kaikesta muusta ja ei häiritse muita.

Elämä on hiljaista, mutta ihan hyvää. Kuvattavaa on vähän kun kotona vaan ollaan. Kauppareissulla ei kuvaaminen tule mieleen, kun yrittää ruuat muistella kaikki mukaan. Jospa kesällä jaksaisi vähän liikkua ja muistaisi kuvatakin. Tämä blogi olisi kiva pitää hengissä. Jäisi itsellekin muistoja talteen.

Kaikkea hyvää teille! Palaillaan.

Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2025!

 Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää tämän vanhan kuvan kera!

Täällä kaikki hyvin. Jotain pientä tautia on ollut liikkeellä ja minulla laiskaväsy ei vaan helpota. Eilen siivoilin hiukan joulua esille pölyjen alta ja valmistelin joulun ruokia. Kahdestaan täällä ollaan eli ei paljoon ole tarvetta.

Mulla vanha känny sai muistisairauden ja jouduin hankkimaan uuden. Kuvaaminen on ollut katkolla hetken aikaan ja kuvien siirrossa on taas opettelemista. Mutta kaikki aikanaan, olen ensin laitellut tärkeimmät sovellukset. Läppärikin kävi huollossa, kun sekin alkoi jumitella. Jospa nyt niiden muisti pelaisi ja olisin vaan itse se muistisairas.

Ai niin lämpömittarikin sekosi, näyttää ulkolämpötilaa +13.7, reps. Kosteaa tuolla ulkona on, mutta ei siellä niin lämmintä ole. 

Palailen taas, kun opin koneiden sielunelämän ja jaksan ottaa kuviakin.

Hyvää ja makoisaa joulun aikaa... niin lahjarikasta!

Molla rivarista!

tervehdys pitkästä aikaa

 

Lokakuu luiskahti ohi huomaamatta. Olen näperrellyt kaikkea pientä, mutta kuvaaminen vaan jää. Maalla tuli kuvattua luontoa ja samalla myös omia tekosia. 

Mulle lokakuu on kukkakuukausi. Meidän hääpäivä ja mun syntymäpäivä on yhdessä nipussa. Kukkia sain tänäkin vuonna ja muitakin lahjuksia. Kymmenet siirtyivät, mutta juhlia en pitänyt. Lapset kävivät perheineen ja se juhlisti riittävästi. Omia juhliani en ole koskaan pitänyt ja nyt pienissä tiloissa näin syksyllä se olisikin aika hankalaa.

Sain kortteja ystäviltä, lapsilta kirjan, lahjakortin. Lapsenlapseni oli askarrellut minulle rannekorun, ihanaa. Myös puheluita tuli useampi. 

Miehen kanssa kävimme syömässä ja asioita hoitamassa kaupungissa. Pääsin myös kirpparikierrokselle pitkästä aikaa. Pientä kivaa meidän jaksamisen ehdoilla. Hyvä päivä, tai oikeastaan viikko oli.

Mies asensi takapihalle kausivalot pimeyttä karkottamaan. Ne näkyvät ikkunasta kauniisti ja ajastin hoitaa sammutuksen. Pientä kivaa meille kahdelle.

Eilen satoi ensilumi ja hiukan sitä on vielä tänäänkin. Talvi tulee halusimme tai emme.

No joulu tulee pian ja ehkä jaksan muutaman kortin edes tehdä ennen sitä.

Mukavaa alkutalvea kaikille!

kuvia elo-, syyskuulta

 

Työvalo väsähti yhtenä ilta, yritin kääntää sitä. "Uusi" lamppu ja nyt jo hajosi. Taitaa olla melkein 40-vuotta vanha ja käytössä tosi paljon.

Piti sitten raahata itsensä lamppukaupoille ja samalla mukaan tarttui pallovalot käytävään. Alkaa olla jo pimeää iltaisin. 

Olen tuunaillut kortteja ja laitellut niitä ihmisten "iloksi". Tämä yksi tuli kuvattua ennen kuoren sulkemista.

Maailmalla oli komea puupino,

tyrni loisti keltaisena marjoista,

omenapuu notkui omenista.

Sain ottaa omenoita ja tein piirakan niistä tänään. Kaadoin sulatetun voin lavuaariin ja jauhoja lensi ympäriinsä. Mun tekeminen alkaa olla yhtä sotkemista. Omenia jäi vielä, mitähän uskaltaisi tekemään niistä.

Pari kertaa koko kesänä on liikuttu ruokakauppaa kauemmaksi, kun joka päivä on elämässä muuttujia. Periaatteessa kaikki hyvin, mutta aina pientä viemässä jaksamista. Kuviakaan ei tule otettua omista pienistä nurkista, kun tekeminenkin on vähäistä.

Kesä oli ihana ja lämmin. Istuin takapihalla ja nautin lämmöstä Sisällä ei ollut liian lämmin, kun kaihtimet piti kiinni. 

Elämä jatkuu ja nautin sulasta maasta niin kauan kuin on. Liukkaus hankaloittaa liikkumista, mutta siitäkin selvitään.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Heinäkuun kuulumiset

 

Sain ruusuja pikkuneidiltä. No okei myös vanhemmilta.

Tein vuoteen ekan kortin. Pikkuneidille nimipäiväksi kettukortin. Nyt taisi osua ja upota tuo kortti. Hyvä minä!

Amppelitomaatti on antanut satoa tosi hyvin ja lisää on tulossa.

Muutama mansikka on viime kesän kausimansikka tuottanut. Istutin sen maahan syksyllä.

Kurkkuja olemme saaneet hyvin ja olen jo säilönytkin muutaman purkillisen.

Kurpitsa on antanut heikosti satoa. Näytti jo, että emme saa mitään. Nyt on saatu pari jo ruokapöytään. No aina ei voi onnistua.

Heinäkuu on mennyt jotenkin sumussa. Jotenkin on taas tunne, että kadotin koko kesän, vaikka onhan sitä vielä jäljellä. 

Olen tehnyt useamman timanttityö, kun rauhoitun niiden parissa. Kaappiin ne menee, mutta nyt tarvitsen jonkun keinon pään kasassa pysymiseen.

Katsellaan, mitä loppukesä tuo tullessaan, ehkä valoa tännekin risukasaan meille kahdelle.

Voikaa hyvin ja palaillaan

Hyvää juhannusta!

 

Ihmeitten aika ei ole ohi. Mun vielä aika pieni kaktus alkoi kukkimaan. Ihan suu auki olen sitä katsellut.

Me menemme piipahtamaan vanhoissa maisemissa. Poika hakee meidät ja olemme ainakin yhden yön siellä. Miehellä on ollut ongelmia sairauden kanssa ja on nyt lääkärissä. Ei suurempia ongelmia, mutta kuitenkin. Toivottavasti saa apua. 

Iloitsen, kun saan touhuta pojantytön kanssa hiukan kauemman aikaa ja onhan kiva katsella järvimaisemaa.

Toivotan oikein hyvää juhannusta kaikille!