lauantai 8. heinäkuuta 2017

pupun pitkät korvat heinikossa

Rusakko istui etupihalla eräs aamu. Kun sain kameran käteen, se oli jo naapurin rajalla heinikon katveessa
Naapuri kuulosti hiljaiselta ja siellä ei varmaan kukaan häiritse kameran kanssa. Sinne pupu pujahtikin. Ei kai kukaan nyt valokuvamallina ilmaiseksi ole.
Etuoven tärkeät asiat ovat palanneet paikoilleen.
Alaterassikin on maalattu.
Lasihuoneen ulkopuoliset pinnatkin mies maalasi. Muut täytyy tehdä, kun kasvit ovat poissa. Onni on ahkera mies, laiska molla saa vaan nauttia.
Kasvihuonekurkut onneksi kasvavat. Avomaalla ei tapahdu oikeastaan mittää. Sipuli ja peruna sentän kasvavat, mutta kurpitsat ja avomaankurkut eivät menesty tässä viileydessä.

Vihdoin juhannusruusu ja akileijakin alkavat kukkia.


Kuvia etuterassilta, jossa istun usein. Pieni tila, mutta lähellä piipahtaa vaikka kesken ruuanlaiton. Tähän kuulee myös pesukoneiden äänen, joita en uskalla yksin jättää käyntiin.

Kirkonkylällä on soututapahtu meneillään, mutta täällä sisäjärven rannalla on hiljaista. Hieno tapahtumahan se on, jo 50:s vuosi. Olen usein käynyt katsomassa ja ollut töissäkin eli tapahtuma on erittäin tuttu. Ehkä käymme tänäkin vuonna, ehkä emme.

Palaillaan.


6 kommenttia:

  1. Mahtava saada omia kurkkuja, kyllä vaan ne ovat hyviä.
    Meilläkin hyppelee noita pupuja ihan liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkut ovat mahtavan makuisia suoraan kasvarista.

      Poista
  2. Komeita kurkkuja. Kiva, kun saa itsekasvatettuja kurkkuja.
    Meillä on jäniksiä täällä paljon. Pari omppupuuta jo tuhonnut.
    Hyvää kesän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin saa kuvattua metsäneläimiä, kun ovat niin arkoja täällä "korvessa"
      Ihanaa kesän jatkoa myös sinulle Sari!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hyviä nuo on, mutta vaativat parin kuukauden taimien kanssa puuhastelun.

      Poista