lauantai 24. marraskuuta 2018

Erakko on onnellinen hiljaisuudessa, vaikka moni ei ymmärrä

Aamu alkaa kuvaamalla aamupalan kanssa. No kahvi jäähtyy usein ja kuvat on mitä on, mutta aamu valkenee päiväksi huomaatta.

Sitten kutsuu kotihommat. Makkarit päivä kuntoon, pyykkien stekkaus ja kone päälle, jos on tarvetta. Keittiö kuntoon ja ruuan valmistus pikkuhiljaa. Jos on tähteitä, ehkä leivontaa, silitystä, järjestelyä. Imurikin huutaa usein lenkitystä ja onhan niitä kotihommia aina. Muuten kumma homma kahdella ihmisellä.
Ruuan jälkeen pihakierros ja kuvaamista, jos on jotain silmään sattuvaa. Ikkunasta vilkuilen aina, kun voin ja kamera odottaa vieressä.

Iltapäivällä hautaudun työtilaan ja mies menee omaan tilaansa, Joko ulos tai sisällä omaan työhuoneeseensa.
Tänä syksynä olen penkonut joulukorttitarpeita ja tehnyt niitä. Myös korutarpeet on olleet esillä ja "muutama" koru onkin tullut tehtyä. En tiedä kuka noita käyttää, mutta ostetut tarvikkeet on tehtävä valmiiksi.

Viime talvenahan kirjoin aika paljon ja niitäkin tarvikkeita on vielä jäljellä. Ne varmaan seuraavaksi, kun helmet alkaa vähetä.
Lankojakin tuolla odottaa, jospa sukkarumpakin saisi kohta alkuun.
Kalenteriamania myös kulkee koko ajan tuossa sivulla.

Mistä tämä avautuminen? Olen kuullut niin paljon kysymyksiä, miksi olen aina kotona. Minulla on auto käytössä ja mies kuskaakin mua, jos haluan jonnekin. En vaan halua enää mennä kellon mukaan. Kylällä on toimintaa, mutta koen yksin tekemisen mulle sopivaksi. Opettelen kirjoista ja netistä ja teen omassa rauhassa. Mua on aikanaan kysytty opettamaan, mutta sain silloin oikeaa työtä, josta nautin. Tämä hiljaisuus ja rauha antaa vaan niin paljon mulle.

Töllöstä katson pari ohjelmaa yhdessä miehen kanssa viikossa. En muuten osaa edes avata meidän televisiosta, reps.

Elokuvissa, teatterissa, tai missään en käy. Tai siis kerran viikossa ruokakaupassa ja lasten, lastenlapsien luona silloin tällöin. Olen vaan niin epäkultturelli myönnän tai kotihiiri, lähteminen tosi vaikeeta.

Mutta olen onnellinen ja saan tehdä kaikkea mitä haluan. En kaipaa ihmisiä, no vanhoja tuttuja, joihin voin ottaa yhteyttä, vaikka ovat kaukana.

Miksi en saa nauttia kaikesta oman mielen mukaan pienellä rahalla, eläkkeellä? Jokaisella on omat haaveet ja mä elän keskellä haaveita. Ja jokainen on tervetullut tänne mun ystävistä, tärkeistä, ja minäkin liikun tarpeeksi hyvästä syystä. Mutta mulla on kaikki tärkeä täällä keskellä ei mittää.

Tässä kaikille teille, jotka olette huolissanne minusta täällä keskellä " korpea" Mä voin hyvin ja nautin. Nyt eläkkeellä voin tehdä, mitä haluan niillä tarvikkeilla, jotka hankin töissä ollessa.

Ihanaa viikon loppua kaikille!

tiistai 20. marraskuuta 2018

vuorokauden värimaailma

 Lauantaina aamulla testailin uutta kännyä ja sain tämän kuvan aikaiseksi.
 Eilen aurinko kurkisteli puiden takaa, kun kävelin napurin pellon laittaa.
Ranta oli jo iltapäivällä riitteessä.

Kuu kurkisteli eilen illalla puiden takaa.



Aamu valkeni tänään monivärisenä. Aamukahvi jäähtyi, kun näkymää piti kuvata. Värit haalenivat tosi nopeasti. Aurinko jäi valaisemaan aamupäiväksi.
Järven peitti riite suurimmaksi osaksi.

Iltapäivällä utu peitti auringon ja maiseman.

Yhden vuorokauden aikana luonto näyttää niin monta väriä ja tunnelmaa. Minulta jäi vielä kuvaamatta tähtitaivas. Mä en osaa ja kalustokin on varmaan riittämätön.
Täällä on varmaan edessä yöllä pikkupakkasta eli järven jäätyminen jatkuu.

Mukavaa viikon jatkoa!






tiistai 13. marraskuuta 2018

harmaan kera muitakin sävyjä


 Maisemassa on myös ruskeaa

 Järvi on tyyni ja taustalla ruskeaa ja vihreääkin
 Kaunista siniharmaata
 mustaakin, ainakin saunan seinässä
 kynttilänvaloa lyhdyssä torjuamassa mustaa maisemaa illalla
 tiinussa on oma harmaan sävy, korjausta tarvitsee keväällä
 ruskeaa, mustaa ja hiukan vihreää
 vesipisran taustalla ripais valkeaa kasvihuoneessa
 ruusunmarjan punainen
havupuiden vihreä kuihtuneen kukan taustalla.

Päivät ovat olleet yhtä harmaata aamusta iltaan. Illat pimenee nopeasti ja ikkunaruudun takana on vaan mustaa. Lyhtyihin on muistettava viedä kynttilöitä, kun ei jaksa sitä pimeyttä tuijottaa.

Ylätontilla on kausivaloja jo liikkumista turvaamassa pihavalojen ohella. Ajatuksissa on saada myös paville valot, joita voisi tästä työtilasta tuijotella iltaisin.

Eilen yritin kännyllä kuvailla, mutta sehän ei edes avannut kameraa. Latasi vaan hetkessä akun tyhjäksi. Yöllä oli taas akku mennyt tyhjäksi, vaikka illalla viimeksi sen latasin. Mun on pakko varmaan ostaa itselle joululahjaksi uusi känny.

Mahdollisimman mukavaa marraskuun jatkoa kaikille! Kohtahan tämäkin kuukausi on puolessa ja sitten on melkein joulu ja sen jälkeen päivä alkaa kirkastua.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

edes muutama kuva, kun ei muutakaan asiaa







On ollut syksyisiä ilmoja. Tuulta, sadetta, tyyntä, tuulta, kuutamoa ja hiukan auringonsäteitä. Ilmoissa on ollut kaikille kaikkea, lämmintä ja hiukan pakkastakin.

Mies sai melkein kuusi kiloisen hauen. Siitä saammekin useamman aterian.
Minä innostuin leipomaan perjantaina. No ei noista muotovalioita tullut, mutta ehkäpä ne voi syödä. Tein myös sämpylöitä. Enemmän täytyisi leipoa jo tuoksun takia.
Näyttääpä tuo kahvi laihalta tuossa kuvassa, höh.



Kaupungista tultaessa taivas loisti. Muutaman kuvan sain liikkuvasta autosta kuvattua.

Mitäpä muuta tänne? Joulukortteja olen tehnyt,mutta eipä niitä tullut kuvattua.
Ensi vuoden kalenteria tässä kokoan vähitellen. En mä kalenteria tarvitse, mutta niitä on kiva tuunailla.

Voikaa hyvin ja valoa elämäänne!