keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Lumi on kaunista, kun sen vaan oivaltaa

Kaunis tammikuun viimeinen päivä ja kävelin kohti aurinkoa.


Valo pilkisteli sieltä ja täältä.

Puhdas lumi kimmelteli ja apkkastakin oli vain muutama aste.

Hiihtäjiä ei ollut liikkeellä, vaikka latu olikin auki.
Tie ei ollut liukas ja hyvä hiljakseen tassutella eteenpäin. Tälläisistä talvipäivistä pidän. Valo antaa voimaa ja pakkanen piristää. Jäätikkö on jäänyt pitävän lumikerroksen alle. Täytyy myöntää, että kaunistakin tuolla, vaikka talvella kamera tahtoo jäädä aina kotiin.
Sain ystävältä pienen pokkarin, joka on kevyt kantaa taskun pohjalla mukana. Jospa saisin hiukan enemmän talvikuvia otettua ja saisin ensin itseni ulos.

Ottaisiko sukan käsiinsä vai jatkaisiko kirjomista. Korttirinkiinkin lupauduin eli siihenkin voisi materiaalit etsiä. Nautinto, kun on tekemistä ja saa rauhassa puuhailla. Moni on ihmetellyt, kuinka saan täällä aikani kulumaan ja minä ihmettelen, kuin saan aikani riittämään. Muut sivistävät itseään reinnoissa ja mä erakoidun väkertämällä.

Ihanaa alkavaa helmikuuta ja toivotaan valoa ja aurinkoa kaikille!

perjantai 26. tammikuuta 2018

tammikuun hiljaisuutta


Saimme nauttia  pari päivää ihan kunnon talvesta. Pakkastakin oli -20 astetta ja aurinko pilkisteli puiden takaa.

Luntakin on satanut riittävästi ja maisema oli välillä kuin joulukortista.

Tänä aamuna rantasaunan katolta lumet oli tulleet alas ja muodostaen aidan nojaten puuhun. Etupiha loisteli jäisenä ja erittäin liukkaana. Kaikki kulkuväyvät ovat jäässä ja pieni vesikerros lisää liukkautta.
Onneksi ei ole mihinkään pakko lähteä luistelemaan.

Auton saimme kotiin alkuviikosta ja parin viikon päästä tulee isompi remontti. Onneksi sentään tuolla selvittiin, vaikka saahan siihenkin niitä ekuja kasata kivan kasan.

Lapsenlapsi ajoi auton meille ja säästyimme taksimatkasta kaupunkiin. Täällä maalla tulee aina eteen vähän erilaisia haasteita koko ajan. Onneksi on auttajia, että ei tarvitse kävellen mennä kymmeniä kilometrejä.

Valvontakameran kuvataidetta tuulisena ja sateisena yönä. Lumihiutaleet saavat aikaan taidetta kameran silmässä.


Ylimmän kirjonnan sain jo valmiksi ja alempikin alkaa olla viimeisiä pistoja vaille valmis. Purkamistakin olen harjoitellut ja aika on noiden kanssa huomaamatta. Onneksi on kaapeissa vielä pohjia tekemistä oottamassa. Saa puuhailla ilman uusia investointeja.

Vähän olen kuvaillut, kun tämä talvi ei oikein ole mun vuodenaika ja aikakin on mennyt kotitöissä, käsitöissä ja auton oloa hermoillessa.

Hiukan vaan kuulumisia ajattelin postailla, että hengissä täällä vaan kaikkien kiusaksi ollaan.

Kaikkea hyvää lukijoille ja pärjäilkää!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vanhoja muistellen

Joskus on hyvä katsella vanhoja kuvia ja huomata, että joskus olen sentään saanut jotain aikaiseksikin. Muusta syystä katselin kuvia vuosikymmennien takaa ja nämäkin tupsahti samalla esiin. Vanhoja tekemisiä muistellen.
Kanavatöitä tuli aikanaan tehtyä varmaan kymmeniä. Tämä on omalla seinällä, mutta suurin osa on maailmalla muiden kiusana. On niitä kotonakin, jopa pepun lämmikkeenä ulkopenkeillä.
Tarjottimia, kukkaruukkuja ym. olen lakan ja kuvien avulla tuunaillut.

Sängynpeittoja ja verhoja on tullut tehtyä aina tarpeen mukaan.
Maalattuja purkkeja viemisenä täynnä kuivattuja sieniä, omenia, lehtikaalia...
Peltipurkista hapankorppujen säilytysrasia.



Koristeita, pyykkipoikien säilytyspussukkoita, verhoja, kirjanmerkkejä eri materiaaleista kotiin ja kylään.
Ristipisto- ja muutakin kirjontaa eri tarkoituksiin
Unisieppari harjoitelma
Kynttilöitä ja saippuoita muutamana vuotena joululahjoiksi
Maalattu tauluharjoitelma, jonka kaveri halusi kuvan perusteella.
Sukkiakin olen neulonut muutamat nyt eläkepäivinä vuosikymmenten tauon jälkeen.

Kaikkea jo unohtunutta tupsahti esiin. Koruja, kortteja ja muita paperiaskarteluja on kaapit täynnä, mutta onneksi noista vanhoista osa on löytänyt kodin muualla.

Montaa tekniikan olen ainakin yrittänyt tehdä, vaikka aina jälki ei ole priimaa.

Tälläinen pläjäys kaikkea vanhaa ja vielä vanhempaa. Kirjontaa olen yritellyt jatkaa, kun materiaalia tupsahti kaapeista.

Auto jätti meidät eilen kauppareissulla tien varteen. Hinurilla se meni sitten kaupungin humuu. Saa nähdä  vieläkö tänne korpeen palaa. Mikäpä tässä muuten, mutta ruokauppaankin on 11 kilometriä ja lähin bussipysäkki on 5 kilsan päässä, jos niitä paljon enää ajaakaan. No katsellaan tilannetta ja ihmetellään. Sanoisinko mielenkiintoista. Takseja saa, jos ei muuta ja ei ole tarve koulukkaiden kanssa yhtä aikaa liikkua. Täällähän kaikki taksit kuljettaa koulukkaita aamuin illoin ja muille niitä ei silloin riitä.

Eiköhän täällä pärjäillä ja kaikkea hyvää teille sinne missä olettekin!





tiistai 9. tammikuuta 2018

kaksituhattakahdeksantoista


Vuosi vaihtui ystävien luona ja kuvasin sielläkin lintuja.
Unohdin tietysti kuvata kaikki maukkaat tarjoilut. Ilotulituksiakin näimme, mutta niitä en olisi edes osannut kameeraani tallentaa.
Kotonakin löytyi lintuja.


Vuosi vaihtui, mutta ei mun kuvausaiheet; taivas, puut ja järvi.
Joulu on korjattu talyeen, mutta kynttilät palaavat ulkona ja sisällä.
Pengoin työhuoneen kaappeja ja löysin "muutaman" tekemättömän kirjontapohjan. Yhtä niistä aloittelin. Tein ja purin ja tein. No ei alkuun kaikki muistu mieleen ja ohjettakin voisi huolellisimmin tutkia.

Vuosi on jo pitkällä ja nyt vasta saan postauksen aikaiseksi. Päivät vaan soljuu ohi ja mitään kerrottavaa ei ole.

Kaikkea hyvää kaikille tähän alkaneeseen vuoteen!

Jospa alkaisin tutkia tuota kirjailua, ehkä voin  jatkaa ilman purkamatta ainakin hetken.