maanantai 30. tammikuuta 2017

elämä opettaa hidastamaan, jos ei muuta




Jonkun aamun auringonnousu kuvattuna mun työhuoneen ikkunasta. Kauniita aamuja ja iltoja on ollut useitakin, vaikka päivällä on ollut harmaata ja utuista.

Joku päivä oli niin sumuista, että koko järvi haihtui usvan keskelle.

Muutama vanha puu jäi myrskyjen jälkeen naapurin maille pystyyn ja niissä roikkuu komeat naavat oksilla.

Minulla on teknillisiä ongelmia tallentaan kuvat totuttuun tapaan ja en ole niitä vielä saanut selätettyä. Sain postauksen sentään kiertokautta tehtyä.

Päivät menee kotihommeleissa. Hidas, kun on kaikkeen menee aikaa ihan liian kauan. No aikaahan minulla on. Silti kaipaa aikaa, kun jaksoi urakoida siivoukset ja muut ja aikaa jäi muuhunkin. Mutta jokaiselle ajalle on tarpeensa ja aikansa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



maanantai 23. tammikuuta 2017

maanantain tuumaukset

Joka ilta viikonloppuna oli kaunista. Työhuoneen ikkunasta kuvattu taas kerran. Eli se pakollinen taivaskuva, anteeksi.
En Marita enkä muutenkaan ole ajanhermolla. Muuten vaan olen jo monta kuukautta päättänyt, että roskiin menee joka kuukausi turhaa tuollainen säkillinen. Olen ollut mukana muutamassa perikunnan asunnon tyhjäyksessä ja yritän helpottaa meidän perikunnan hommaa aikanaan. Kummasti vaan tavaraa kertyy vuosien aikana, vaikka en tunnusta olevani hamsteri ja en edes kerää mitään.Miehen tavaroihin en koske eli omia joutuu aina vähentämään.
Osa työhuoneen päydästä on edes hetken näin tyhjä. Hyvä minä! Askartelua haluan jatkaa eli niitä en vähentele, mutta kierrätyskamaa löytyy aina nurkista. Vaatekaapilla en tässä kuussa edes ole käynnyt. No ehkä näin talvellla vaatteilla on tarvetta.

Pimeys yllätti taas tänään, vaikka eilen olikin jo niin valoisaa. Terassilla valaisee valoketju ja toinen näkyy lasihuoneessa taka-alalla. Pihavalo antaa valoa etupihalle.

Maanantaina on taas taputeltu roskien kera ja huomenna on jo tiistai. Vanhalla aika suljuu käsistä kuin sulava jääkimpale. Heräät, teet ruuan, syöt ja ykskask onkin jo ilta ja ne hommat vaan odottaa tekijää.

Meillä sataa lunta, räntää?, ja kaikkialla on pimeetä. Ei naapurien valot häiritse. Mitähän aamuksi keksisi? Jos toinen säkki roinaa?

Hyvää viikkoa kaikille!




torstai 19. tammikuuta 2017

vaihtuvia värejä tuulen tuiverruksessa



Valoa alkaa ilmestyä jo päiviin.


Aurinko katoaa jo aukkojen taakse.

Värisävyt vaihtuu hetkittäin ja kohta sininen hämäryys peitti maan.

Viikko kadonnut melkein jo muistojen joukkoon ja vaan muutaman kuvan sain aikaiseksi illalla. Nyt tuuli vinkuu nurkissa ja jännityksellä odotan pysyykö sähköt. Lähiseudulla on jo useita katkoksia. Toivotaan parasta, ilman sähköjä elämä on hiukan hankalaa.

Käsi on kipuillut ja vasemmalla tekeminen on hiukan hankalaa. Olen venytellyt ja hieronut ja antanut lepoa, jospa se siitä taas. Tänään yritin jo hiukan neuloakin kotihommien lisäksi.

Hyvää ja tuuletonta loppuviikkoa!





keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kaikkea ja ei mitään, tammikuun harmautta


Joulu on kannettu ulos aikoja sitten, mutta kynttilät sai jäädä valaisemaan pimeitä iltoja.

Aurinkokin vilahteli joku päivä ja jääkukat ilahduttivat verannan ruudussa.

Vettäkin satoi ja oli niin harmaata. Ulkolyhdyssä palaa kynttilä, mutta luistimet saa jo vanhalla roikkua naulassa. Luistelu oli nuorena mieleinen harrastus, mutta jalat ei enää kestä kuten ei hiihtoakaan. Tielläkin alkaa olla liian liukasta liikkua.
Ei vaan nuorena tiennyt kuinka hauskaa on vanhana, not.
Mikään ei vaan jaksa innostaa. Kannustusvihkoa kokoan, jos siitä saisi voimaa ja tekemisen iloa. Ainakin saan käytettyä askartelujuttuja, vaikka muu vaikutus taitaa olla nolla.
Ruokaa täytyy sentään joka päivä tehdä, kuinka muuten mun rasvaprosentti säilyisi maksimissaan, niih.
Näillekin olisi idea, jos vaan jaksaisi toteuttaa. Olen saanut ne jotenkin edes lajiteltua, hyvä mä.
Nämä olen aloittanut syksyllä. Nyt hävettää, joululahjaksi olin ajatellut. Tekeminen vaan loppui, kun oli lapsen sairastuminen ja se huoli. Hän voi jo paremmin, mutta mun olotila ei vaan nouse. Olen neulonut noita ja mä neulon nuo sisulla valmiiksi. Jospa se siitä taas???

Huomenna on jo torstai, toivoa täynnä. Järven jäät paukkuu ja on pikkupakkasta. Pihalla oli taas tosi liukkaita paikkoja, kun äsken kävin tassuttelemassa.No kohta jää sulaa ja pääsee metsään. Toivoa on ja uusi aamu on mahdollisuus.

Mukavaa loppuviikkoa!








torstai 5. tammikuuta 2017

pakkanen paukkuu nurkissa ja jäällä

Lunta ei ole paljoa, kun vuodenvaihteen vieraiden autojen jäljet näkyy etupihalla.


Aurinko valaisee, mutta ei lämmitä. Pakkasta ei vielä ole ollut edes -20 astetta, mutta jäätävä viima tekee ilman raaaksi.
Lasihuone kimaltelee auringon säteistä.
Huomiseksi on vielä luvattu kiristyvää pakkasta ja sen jälkeen lumisateita. Talvi on siis saapunut vanhoin konstein tännekin.

Jäät kumajaa, että välillä kuuluu sisälle asti ja hirsitalo paukkuu komeasti. Mies kantaa puita ja lämmittää, mutta ilmalämpöpumppukin on jo apuna. Onneksi on puita ja villasukkia, muuten voisi vilu iskeä vanhassa talossa.

Hyvää loppiaista kaikille!