torstai 28. helmikuuta 2019

ätsii ja kuutamo

 Tikka jähmettyi lintuludan lautaan ainakin varttitunniksi eräänä aamuna. Me jo luulimme, että se oli kipeä. Mutta sitten se vaan lenteli muina lintuina puun oksalle ja katseli sieltä sitten lintulaudan elämää.

 Kuu paisteli monena yönä komeasti ja pitihän sitä kuvata omaksi iloksi. Kaukaa häämöttää myös mökin valot vastarannalta. Siellä taisi olla talilomalaisia lomalla.
 Tein muutaman kortin aina lepäilyn välillä.
Meidän pikkutiet ovat täällä aivan jäätiköllä. Tuossa olisi varmaan luistimilla päässyt hyvin ja ei olisi ollut vaaraa heikoista jäistä.

Alkuviikosta on ollut tosi keväistä ja aurinkoista. Minä se vaan olen sisällä pysynyt. Kamala kolotus koko kehossa ja jäätävä väsymys. Nyt alkaa tuntua, että flunssaa pukkaa päälle. Moneen vuoteen en moista ole sairastanutkaan, jospa se nytkin menisi jo ohi.

Itseään voi lohduttaa, että ulkona on ollut myös järkyttävän liukasta. Melkein pelotti autossakin istua tänään, vaikka oli taitava kuski. Kaupassa oli vaan taas käytävä kelistä huolimatta.

Menen taas niiskuttamaan. Voi olla, että huomenna hommat loppuu ruuantekoon, vaikka siivoojankin paikka olisi auki.
Mukavaa maaliskuun alkua!


maanantai 18. helmikuuta 2019

nousevan auringon kajoa





Aurinko nousi tänäkin aamuna.
Pitkään tuijottelin vaan ikkunasta näkymää kahvikuppi kädessä, kunnes tajusin ottaa kameran käteen. Jotain  sain aamun tunnelmasta tallennettua, vaikka mun vanha kamera kadottaa terävimmän väriloiston.
Kännyllä en muistanut ottaa yhtään kuvaa. Olen kai niin vanhanaikainen, että kamera vaan istuu käteen paremmin. Mutta huomasin, että kännyllä olen kuvannut viime aikoina. Viimeksi olin kuvannut kameralla melkein kuukausi sitten

Kirjontaa olen jatkanut ja sormenpäässä on jo reikä. En oikein osaa sitä suojaa pitää ja en edes muista sen nimeä. Hymm

Meilläkin on ulkona aika liukasta, kuten joka puolella taitaa olla. Eilen oli tuuli katkonut ison oksankin meidän tielle. En uskaltanut edes mennä ulos, kun niin kovia puuskia tuli koko ajan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

perjantai 8. helmikuuta 2019

tulin hiukan häiriköimään tänne


Perjantai-iltaa kaikille lukijoille!
Olen vaan ihmetellyt, kun jaksaa sataa lunta. Ristipistoja olen pistellyt kotihommien välissä. Olen nauttinut kävelystä tuolla sateessa. Ei ole ollut liukasta ja on piristävää, kun lumi kastelee naaman. Onneksi ei enää autolla ole pakko tuolla ajella. Se ei ole hauskaa näillä keleillä.
Välillä vilkaisen aina ikkunasta ja eräs päivä paistoi hetken aurinkokin.
Joku ilta pikkupakkasessa taivas punersi vasta rannalla. Kaunistahan tuo on myönnän, vaikka talvi ei vaan ole mun juttu.
Pieniä sähkökatkoksia on ollut aika paljon, mutta pitemmiltä on onneksi vältytty. Ilmalämpöpumppu ei oikein toimi. Lieneekö sähköpiikkien syy?
Miehen kone täyttyi ja lopetti toiminnan. Annoin hänelle oman läppärini ja itse otin varaläppärin. Valokuvat jäi sitten mun koneelle ja blokinkin päivitys jäi katkolle. Nyt on taas oma kone ja hetihän tulin tänne höpisemään. Onneksi on vakiliike, joka korjaa meidän tyhmien koneet nopeasti.
Tänään oli sitten taas sadepäivä. Mies työnteli lumia kauemmaksi, kun piha alkoi jo pienentyä uhkaavasti. Katoltakin tuli suurin osa lumista kamalalla rytinällä. Toivottavasti metsäkin puhdistuisi, että sähkömiehetkin saisi hetken lepotauon kaikkien korjauksien välillä. Täällä päin ainakin on ollut vikakartta punaisena koko ajan.

Valokuvia tulee otettua tosi vähän muutamaa instakuvaa lukuunottamatta. Mua ei vaan talvi innosta, vaikka kävelylläkin näen paljon kaunista.
Tässä kuulumisia Majalta tai kuulumattomuutta keskeltä ei mittää.

Mukavaa viikon loppua kaikille!