sunnuntai 23. helmikuuta 2020

mökkitunnelmaa viikonloppuun

 Aamutaivas alkuviikosta.
 Lonkeron harmaa lauantaipäivä. Vettä satoi enemmän ja vähemmän, yleensä enemmän, koko päivän. Tuuli humisi ja jymisi ja katto pakkui sateesta.
 Kun ilta hämärtyi, sähkö katosi. Minulla on patterikynttilöitä, pullovaloja ja oikeita kynttilöitä, joten näimme tassutella ihan hyvin. Takassa paloi tuli ja lämmintäkin riitti. Kuvia en uskaltanut ottaa, kun unohdin ladata kännyn täyteen päivällä. Koskaan ei tiedä, kuinka kauan saa pärjätä ilman sähköjä. Yllä olevan kuvan otin, kun sähköt olivat palanneet. Puolitoista tuntia ne vaan olivat kadoksissa. Meillä se on lyhyt aika, vaikka moni  ehkä kauhistelee aikaa.
Kun virta oli palannut, tuuli vaan tuntui yltyvän. Tänäkin aamuna puut taipuivat tuulen voimasta. Täällä sisämaassa päästiin vähällä tästäkin myräkästä onneksi.

Kylätielle on jo asetettu kelirikon-merkki ja oma tiekin on aika pehmeä. Jos emme saa alkuviikosta pakkasta, emme uskalla roska-auton antaa ajaa meille. Muuten voi olla vaarana, että emme pääse omalla autolla täältä pois.

Lunta on siellä, missä sitä ja kasattu eli erittäin vähän. Lammikoita ilmestyy pihalle. Järvellä vesi juoksee jään päällä ja rannoissa on sulaa. Eniten kiusaa jatkuva tuuli; jäähdyttää kodin, ym.

Nyt voisi sanoa, että onneksi ei ole talvilomaa. Eipähän mene piloille ilmojen suhteen. Elämä on yhtä lomaa tai lomattomuutta joka päivä samat askareet jaksettava.

Hyvää lomaa kellä sellainen on ja muillekin mukavaa viikkoa!


lauantai 15. helmikuuta 2020

villasukat jalassa patonkia

 Olen miettinyt paljon viime aikoina kuinka kauan pärjäämme täällä kaukana kaikesta. Mutta kun herään aamulla ja näen tuon maiseman ja taivaan väriloiston, uskon taas huomiseen.

 Aurinko loisti hangilla.
 Luntakin oli joku päivä ihan lanattavaksi.
 Grillikatos odottaa kesää puiden katveessa.
Näiden hetkellisten valoilmiöiden takia unohtaa ne yöt, kun herää vesisateeseen helmikuussa. Lunta olemme saaneet edes hiukan, mutta nopeasti se on sulanut jäätiköksi vesisateissa.
 Orava oli ruokailemassa aamupäivällä. Näppärästi se kallistelee automaattia. Tuo on minun ilona ikkunani takana ja toinen vakaampi ja isompi on puiden katveessa.
 Olen neulonut jämäkeriä sukiksi. En halua ostella uutta ennenkuin edes osa kassijemmoista olen saanut tehtyä. Samalla katselen videoita ja tv:tä koneelta.
Nyt taas sataa lumiräntää ja myrskyäkin luvattu. Elämä taitaa olla vaan myrskystä toiseen. Vettä on varattu kahviin ja muuhunkin juomiseen. Kummasti heti tulee jano, jos on sähkökatkos.
Paistoin patonkia iltapalaksi. Ihan on pakaste, kun olin varannut joku ajatus mielessä. Tulihan tuosta hyvä tuoksu.

Mä jatkan neulomista ja saunakin lämpiää myöhemmin. Mies katsoo urheilua. Tässähän tätä vanhojen viikonlopun huumaa.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, jotka tänne eksyy!
Kiitos teille kaikille! Tämä harrastus on minulle hyvin tärkeä henkireikä, kun live-elämä on niin hiljaista.



torstai 6. helmikuuta 2020

palovaroitin testattu

 Kevät aurinko on hellinyt parina päivänä ja kukkakimppu on ilmestynyt pöydälle. Jos ei satu saamaan oikeita kukkia, voi aina paperista tehdä kukkakortin.
 Aurinko saa myös remonttihaaveet liikkeelle. Voi suunnitella, vaikka ne aina ei edes toteudu.

 Linnutkin katselemaan pesäpönttöjen kuntoa, kun aurinko alkaa lämmittää.
 Niin ihmiset kuin eläimetkin alkavat haaveilla lämmöstä ja kukista.  Lisääntyvä valo antaa energiaa ja kaikki alkaa taas puuhailla uusia asioita.
Jokohan kohta uskaltaisi koskea kaktuksiin ja vaihtaa niille mullat. Minulla on pari pientä kaktusta, jotka ovat olleet jo pari vuotta ostoruukuissaan. Ne ovat kasvaneet aika vauhdilla ja kaatumisvaara alkaa olla, jos eivät saa painavampaa ruukkua.

Valoisa aika on jatkunut jo huomattavasti. Kun vielä olemme saaneet hiukan lunta, niin kaikki näyttää niin raikkaalta ulkona.

Tänään tuli testattua palovaroitin, kun kuivauskaappi päätti alkaa savuta. Vanhus ( 27v) päätti jäädä eläkkeelle. Olen aina sammuttanut kaikki koneet, jos poistun kotoa ja se oli onni tänäänkin. Jos emme olisi olleet kotona, vahinko olisi ollu varmaan suurempi. Nyt selvisimme tuuletuksella ja uuden koneen hankinnalla. Pesutiloissa on hajua vielä ja toivottavasti saamme senkin pois.

Kuu kurkkii  ikkunasta ja hämärä alkaa laskeutua. Pakkasta on muutama aste. Takassa palaa tuli ja on hyvä olla kotona lämpimässä. Ihanaa, että on vielä koti. Koneet on hyviä apureita, mutta niitä kannattaa aina seurailla.

Valoisaa ja turvallista kuun jatkoa teille kaikille!

lauantai 1. helmikuuta 2020

Helmikuu ja lumisade

 Mukavaa helmikuuta! Tämä kuva on tammikuun puolelta joku aamu kahvia siemaillessa napsittu. Luntakin saimme maahan asti. Meillä ei "lanamies" ollut työkunnossa ja sain jännitellä roska-auton pääsemistä meille asti. Onneksi auto tuli ja sen jälkeen vasta alkoi enemmän sadella.
Postinkin raahustin loppuviikosta ihan kävellen. Tuo pari kilsaa oli mulle hyvä lenkki, kun osa matkasta oli lunta riittävästi.
 Tänään sitten taas tulee lunta, kun piipahdin oven ulkopuolella.
 Tuulen voimalla tulee isoja hiutaleita kuten talveen kuuluukin. Onneksi "lanamies" taitaa jo jaksaa lanailla. Maanantaina olisi auton huolto ja kiva olisi olla tie auki ja automies ajokunnossa.
Hänellä ei kunnossa ole muuta vikaa kuin noidanuoli. Aika ilkeä juttu sekin.
Olen yrittänyt hoidella puun kannot ja muut omien hommien; harrastusten, lisäksi. Kuulin jostain, että naiset harrastaa kotihommia, siksi he tekee niitä enemmän. Hymm, no olen hiljaa.
Jos kaipaatte talvea ja lunta, Etelä-Savossa sitä nyt ainakin löytyy. Täällä on oikea talven ihmemaa ja joka paikka hohtaa valkoisena ja puhtaana.

Sain yhdet sukat valmiiksi ja toiset alulla. Neuloin itselleni pipon. Minä ja pipo ja hatut ei vaan ole kamuja. Mutta jos tuo pipo pysyisi päässä meidän aukoilla, jos ja jos. Yleensä mulla on panta ja huivi ja huppu. Minulla on myös mieheltä lainattu kunnon karvahattu tosi pakkasiin.

Mä jatkan neulomista ja vilkuilen välillä, kuinka paljon tuota lunta saadaan.

Mukavaa viikonloppua kamut!