sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

olen kotona, toinen viikko

 Istuin Pavilla parina päivänä, kun aurinko lämmitti. Katselin keväistä maisemaa ja kuuntelin joutsenten metelöintiä.
 Pilvet järven takana ovat kuin taulu.
 Jossain on näkymätön raja, josta en mene yli.
 Päivät mene vauhdilla, kun kaikkea säätämistä riittää. Toisaalta tapahtuu niin paljon maailmalla, että hämmästyy ajan hitautta. Ristiriitaista tuo nopeus ja hitaus, ehkä se on vaan karanteeni harha.
 Siivosimme viikolla, vaikka se tuntuukin nyt turhalta. Pitää luottaa huomiseen ja huolehtia omasta mukavuudesta.
Mies haki postin, kun paikallislehti ilmestyi ja mä näin roska-auton perävalot alkuviikosta. Viikon kohokohdat olivat siinä.
Leivoin tänään sämpylöitä, vaikka yritän pyhän rauhoittaa ylimääräiseltä. Kun on aina kotona, ehtii yleensä tekemään arkena kaiken. Halusin vaan hyvän tuoksun ja tuoretta illaksi.

Kaksi viikkoa on oltu täällä ja aika menee hyvin. Se hiukan ahdistaa, kun joutuu vaivaamaan muita kauppa-asioilla. Onneksi pärjätään ainakin viikko vielä.

Yleensä syön erittäin vähän makeaa tai sipsejä, mutta nyt kaikki menisi, jos vaan olisi. Onneksi en niitä saa. Eiköhän nuo sämpylät aja saman asian, hih.

Nykyisin kaikki vaan pyörii sen yhden ympärillä, vaikka kuinka yrittäisi muuta, jopa täällä korvessa.

Me olemme kunnossa. Toivottavasti tekin olette!
Palaillaan taas.....

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

ihan vaan kotona auringossa

 Tänään oli kaunis keväinen päivä. Mieheni syntymäpäivä, jota juhlimme kahdestaan kahvilla ja kääretortulla. Hän kävi jäällä pari kertaa pilkillä. Jäät ääntelevät valtavasti. Olen yölläkin herännyt niiden ääneen.
 Ajoimme eilen kaupunkiin. Tyttö keräsi meille kahden viikon ostokset, jotka lastasimme peräkonttiin hänen takapihalla. Pari sanaa vaihdettiin metrin päästä ja pian kotiin. Oli syntinen olo istua autossakin ja ajatella muiden ajatuksia; vanhukset vaan huvittelee, niih
 Kunta järjestää täälläkin kauppapalveluita ja kotiin tuontia, mutta hankaluus on, kun ei ole tiliä kaupassa. Se täytyisi avata kaupan kassalla. Selvittelen vielä lisää, kun seuraava kerta tulee eteen. Verkkokauppojen kuljetus ei ulotu tälle alueelle ja siellä voi maksaa nettipankissa.
 Olen kieltämättä istunut netissä ja selvitellyt asiaa useamman päivän. Laitoin myös sähköpostia meidän vakikauppaan ja siellä ei onnistunut mitenkään. Voin myöntää, että itku tuli. Mulle myös kommentoitiin, että saanhan mä mennä kauppaan. Tiedän, että ikäraja ei koske meitä. Mutta jos se on vuodesta kahdesta vajaa, miksi menisimme.
 Tehohoitopaikkoja on tosi vähän ja aika varmaan, että olisimme siellä, jos tartunnan saisimme. Läheisemme ovat kaikki palveluammateissa ja niin moni muu. Jos he tarvitsevat hoitoa, emme ole siellä tukkona. Yhteiskunnan täytyy pyöriä edes jotenkin ja se vaatii tekijöitä.
 Me olemme olleet jo toista viikkoa Majalla kahdestaan ja tämähän on meille tuttua. Helppoa tämä kaikki säätäminen ei ole ollut, mutta vielä olen onnistunut. Ruuasta toki jää paljon ns. tuoretta pois. Pakastimessa on kasviksia ja marjoja sentään.
Koko ajan tulee mainoksia osta sitä, osta tätä, nyt edullisesti kotiin kannettuna. Mutta ihan tavallista ruokaa ei saa tänne kotiin, vaikka siitä olisi valmis maksamaan kohtuullisen korvauksen. Haluaisin antaa nuo kunnan palkkaamat henkilöt vielä vanhempien käyttöön.
Meillä on kaikki hyvin, vaikka itkuhan on jo nyt tullut. Pakolliset pyykit ja ruuat olen jaksanut tehdä. Kevät siivouksia voisi aloitella, mutta en jaksa keskittyä. Roikun netissä ja katselen sarjoja ja vlogeja ja virkkaan nauhaa, ehkä päällystän sillä kranssin tai en.
Jos jaksoit lukea tämän "valituksen", kiitos.

Toivottavasti jaksamme pysyä kotona ainakin me joutavat.  Se on lahja työssäoleville ja seuraavalle sukupolvelle. Tästä tulee pitkä kevät.
Kun on elämää on toivoa.

Voimia kaikille ja terveyttä! Tästä selvitään, pakko.

Rakkaudella Molla

perjantai 13. maaliskuuta 2020

en pelaa koronaa, jos voin valita

 Muutama ajatus nykytilanteesta korvessa asujan näkökulmasta. Käymme ruokakaupassa keskimäärin kerran viikossa ja meillä on kotivara aina siitä syystä, että emme halua juosta kaupassa. Tänään oli tilanne, että pakastimessa oli aika tyhjää lihoista, kasviksista ym. Ja se kuuluisa vessapaperikin alkoi olla loppu.
 Kelirikko kiusaa täällä, kun välillä vettä on satanut melkein kaatamalla. Soratiet alkaa jo kärsiä. Aamulla oli pakkasella ja tie oli kova. Meillä oli siis kauppapäivä edessä. Yritimme ostaa kahden viikon ruuat. Niitä tavallisia tarvikkeita, joita meillä aina menee. Ylimääräistä näkkileipäpaketti ja kertakäyttöisiä puhdistusliinoja. Kaupassa löytyi kaikkea ja loppusumma ei noussut kuin pari kymppiä.
 Apteekissa kyselin tilannetta, kun minulla on vakilääkkeitä ja ne laitettiin uusintaan. Uusimisessa menee ehkä viikko ja mulla ei ole kotona kuin parin viikon lääkkeet.
Yritän miettiä asiat hoitoon ennen epidemian leviämistä tännekin. Olemme kuitenkin riskiryhmää iän ja minä sairauksien takia. Lähiomaiset ovat kiireisiä ja emme halua heitä vaivata.
Me olemme nyt tehneet voitavamme. En tunne panikoivani, vaan teen suositusten mukaan.
Liikumme vähän eli meidän vastustuskyky on varmaan heikko. Vältämme menemistä kohteisiin, joissa on vaara sairastua. Lapsia perheineen ikävöin jo nyt, jospa heitä ennättäisi nähdä ennen tilanteen räjähtämistä. Me täällä selvitään, vaikka tilanne pahenisi.
Yhteenvetona ei paniikkia, mutta tervettä varovaisuutta ja tilanteen seuraamista.
Töissä olevat mietityttää, kun joka hetki on pakko altistua. Tämäkään alue ei varmaan kauan säily ilman tartuntoja.

Elämme erilaisia  aikoja jopa minä vanha en ole kaikkea elänyt. Terveyttä teille sinne ruudun taakse! Kai me tästäkin selvitään yhdessä ? Viestitellään, soitellaan ja vältetään sitä, mitä voidaan.




lauantai 7. maaliskuuta 2020

sohjoa ja tulppaaneja

 Risuhaitta pihalla, kun melkein aina tuulee ja myrskyää. Lintuja nuo risut ei onneksi häiritse. Muutama on tuossa vipeltänyt.
 Lumisohjoa on taivaalta tullut sen verran, että saa kopistella renkaat ennen ajoon lähtöä.
 Tiellä oli jäätä ja lumisohjoja, kun ajelimme ekan kerran tänä vuonna muuallekin kuin ruokakauppaan. Lunta on täällä hiukan, mutta hiihtäminen taitaa onnistua vain jäällä. Maasto on paikoin lumetonta.
 Vettä satoi taas pari päivää kunnolla. Järven toiselle puolelle nousi sumupilviä illalla.
 Kevään ensimmäiset tulppaanit ostimme eilen .
 Kaktukset ovat kasvaneet talven aikana. Näillä täytyy alkaa etsimään hiukan isompia ruukkuja, kun kaatuvat varmaan kohta.
 Ostin pari vuotta sitten nämä kolme kaktusta ja ovat olleet alkuperäisissä muoviruukuissa koko ajan. Noita mininä tekisi mieli lisääkin.
Tämä roikkuu hyllyn päällä keskellä huonetta ja jaksaa ilahduttaa siinäkin vuodesta toiseen. Välillä leikkaan lyhyämmäksi ja usein laitan oksan toiseen ruukkuun.

Ilmoja on piisannut: Sataa lunta, räntää, vettä, tihkua. Pari astetta pakkasta ja sitten taas lämmintä vesisadetta. Aurinko pilkahtaa välillä ja taas pilvet peittää kaiken.

Aamut seuraa yötä ja illat päivää. Aika solahtaa käsistä huomaamatta. Tekemistä riittää aamusta iltaan, vaikka moni epäilee minun etsivän ajankulua. Minulla on varmaan liian hyvä mielikuvitus, kun keksin kaikkea puuhaa ihan vaan kotona.

Hyvää maaliskuun jatkoa kaikille sinne ruudun taakse!