keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

huonoja kuvia ja saamattomuutta


Iltaa!
Vettä satelee, mutta päivällä oli poutaa. Mies keräsi taas muutaman litran mustikoita ja mä siivosin ne ja pakastin. Hän on jaksanut monena päivä kerätä hiukan marjoja kävelyn ohella. Olen myös aloitellut säilömään muutakin eli päivät menee joutuisasti. Kotihommat ja säilömiset työllistää hyvin tälläisen laiskan puoleisen mummon.
Kuvia olen ottanut tosi vähän, kun kaikki kuvattava on purkissa tai pakkasessa, kun asia tulee mieleen.
Läheisillä on ollut suuria elämänmuutoksia ja ne ovat valvottaneet ainakin minua. Pojalla tuli vielä suuri vesivahinko asuntoon ja sekin harmittaa. Asioilla on tapana järjestyä, mutta sekään ei aina lohduta.
Touhuilen täällä voimien mukaan ja postailen, kun aika on.
Voikaa ystävät hyvin ja nauttikaa kesästä myös sateesta!
Palaillaan....

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

kävin ruokakaupassa


Tyttö toi mulle kukan, kun kävivät viettämässä piha-aikaa meidän kanssa yhden iltapäivän ajan. Kaunis tumma orvokki.
Joku ilta, kun järveä ja taivasta taas kuvailin.
Mun hoitamaton kukkapenkki oven vieressä. Aurinko paistoi kauniisti.
Meillä on pupuemo ja kaksi poikasta pihalla. Valvontakamerasta näkee ne päivittäin,mutta en saa kuvia siirrettyä. Sain kuvattua edes yhden joku aamu.

Kuvia taivaasta ja järvestä. Minua jaksaa viehättää tuo maisema joka päivä. Taivasta olen tuijotellut ja kamerasta pupujen leikkiä katsellut. 
Tänään kävimme ihan itse ruokakaupassa ekan kertaan neljään kuukauteen. Aika sekoilua se oli, että löysi edes jotain. Kolmeen viikkoon ei oltu edes tilattu ruokaa ja jääkaappi kumisi tyhjyyttään. Helpompi olisi ollut tilata kahden viikon ruuat kuin itse etsiä viikon ruuat. Saimme me ihan pakolliset ja kai nyt edes viikon pärjää. Kai meidänkin on jo aika täältä edes hiukan poistua edes tuonne ruokaa ostamaan. Huomiseksi on luvattu mansikoita, että niiden parissa saa sitten viettää aikaa.
Ajattelin vaan postailla, että kaikki on hyvin tai niin hyvin kuin nyt voi olla. Mulla mielialat vaihtelee, mutta kai ihan normaalia kaiken jälkeen. Päivä kerrallaan eteenpäin ja kotihommissa riittää puuhaa ja ne pitää ajassa kiinni.

Kiitos teille seuraajille ja kommentoijille! Tuotte niin  paljon mulle iloa <3
Mukavaa jatkoa ja voikaa hyvin!

perjantai 3. heinäkuuta 2020

12 Kysymystä Kesästä

https://tiiakoivusalo.fi/ kopsasin tämän haasteen

Rakastan kesää. Sitä valoa ja lempeää tuulenvirettä. Jopa hellettä, joka näin vanhemmiten vie kaikki voimat. Kesä on aina täynnä toivoa, jopa nyt kaikkien vaikeuksien keskellä.

Mekko vai shortsit?

Mekko ehdottomasti, vaikka yleensä mulla on aina pitkät housut päällä. Mutta kesällä tarkenen mekossa ja nautin siitä.

Myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut?

Sekä että. Nautin valvoa kesäöitä kuin myös herätä aamuisin tosi aikaisin. Ennen valvoi läpi yön ja ihailin kaikkia värejä. Nykyisin valvon illalla, jos nukkumatti hujauttaa ohi Majalta. Jos saan nukkuttua ajoissa, herään aamulla aikaisin.

Ravintola vai piknik?

Tänä keväänä on harrastettu pihakahveja, kun tämä kummallinen kevät on kaiken muun kieltänyt. Ja kivaa on ollut imaista, vaikka pillimehut pihalla. Ravintolassa käymme tosi harvoin ja silloin se on meille juhlaa. Taitaa olla molempi parempi, nyyhm.

Pavlova vai perinteinen mansikkakermakku?

En ole oikein  kakkujen ystävä. Juhlissa maistan miehen lautaselta lusikallisen. Jos makean himo iskee, paistan pannarin ja syön marjojen kanssa tai marjapiirakan tai pullaa.

Päivä rannalla vai huvipuistossa?

Rannalla tottakai. Mähän asun rannalla ja se on vaan mun juttu. Aurinkoa en enää ota, enkä löhöä rannalla, mutta nautin maisemasta. Huvipuistot ei ikinä ole olleet mun juttuja eikä lapsetkaan sinne koskaan ole halunneet. Meren rantaan vielä kerran haluaisin istumaan ja tuoksuttelemaan kesäisiä tuoksuja. Ehkä ehkä ei.

Matkailu kotimaassa tai ulkomailla?

Kotimaassa ehdottomasti, kun niin paljon on näkemättä. Olen kuullut usein, että ulkomaan matkailu avartaa ja olen ymmärtänyt olevani juntti. On monta syytä, miksi emme nuorempana matkustelleet enkä nyt niitä avaa tässä. Olen vaan rehellisesti juntti. Olemme me lähimaissa olleet muutaman kerran vuosia sitten.
Haluaisin nähdä niin paljon kotimaata, mutta saa nähdä onko se mahdollista. Terveys alkaa jo rajoittaa matkustamista. Jospa lähikaupunkiin jaksaisi joskus, tai sitten tyydymme lähikauppa-matkailuun. Onneksi asumme kaiken tämän kauneuden keskellä.

Trampoliini vai löhötuoli?

Löhötuoli ehdottomasti, ei trampoliini taitaisi edes mua kestää, hih.

Kirja vai sarja?

Olen lukija, mutta täytyisi uusia lasit, jotta näkisi lukea. Sarjat, no sisustus- ja remppa juttuja katselen enpä muita. Blogeja luen ja vlogeja katselen.

Sandaalit vai tennarit?

Sandaalit, en halua sukkia jalkoihin. Kumisaappaat on usein pakolliset täällä ja niihin joskus laitan sukat, muuten sandaaleissa, läpsykkäissä varpaat vapaina.

Pionit vai lupiinit?

Pionit. Mullakin on yksi pioni, joka ei vaan vielä kuki. Meidän entisessä paikassa oli paljon pioneja kartanon pihassa ja ne oli vaan niin ihania. Ruusut on toiset, jotka saa mut ihastumaan. Rehellisesti myös monet muut kukat.

Festarit vai kotibileet?

Kun lapset asuivat kotona, he olivat aina kaikessa mukana, juhlissa kotona ja kylässä. Ei kai niitä bileiksi voinut sanoa. Silloin tultiin ja mentiin yökylään ja syötiin yhdessä tehtyä ruokaa. Juteltiin ja leikittiin ja ulkoiltiin lasten kanssa. Keitettiin puuroa aamulla väsyneinäkin, kun aikuisten jutut ei loppuneet lasten unihetkiin. Kaikesta tuosta jäi hyvät muistot, vaikka taisi antimet olla vaan tavallista kotiruokaa.
Festareilla en ole ollut, kun siinä iässä oli jo perhe. 

Hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä?

Hyvin vähän olen enää meikannut, vaikka tarvetta olisi. Kevät on mennyt kotona ihan 100%, no ruuat haettu kaupan laiturilta. Silmäpusseihin alan jo kompastua ja naama kesii näppylöitä, mutta ei vaan jaksa. 

Olipa haastavaa vastailla, kun elämä on keskittynyt kotiin. Juu me olemme mökkihöperöitä kuten moni tuttava on kommentoinut. Onhan se monelle haastavaa olla vaan kotona neljäkin kuukautta, kun täällä ei ulkoillessekaan näe ketään. Mutta aika normaali elämää tämä meille on, lapsien luona piipahtamista kaipaa, myönnän. Katsellaan, milloin jaksaa kuinka tämä tästä etenee, pandemania ja meidän olotila.

Kaikkea hyvää kaikille!

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Elämä on valintoja silti kesä on meilläkin


Aika menee taivastellessa,
puiden latvoja katsellessa,
hattaroita ihmetellessä.
Kukkia nuuhkiessa,
saniaisia laskiessa, tai vaan muuten makoillessa ja laiskotellessa.

Viime postaus oli juhannuksen aikoihin ja nyt vasta istahdan tähän uudestaan. Hellettä oli meille jo liikaakin. Parina yönä nukkuminen oli tuskallista, mutta nyt on jo viileämpää. Juhannus meni ihan kaksistaan. Aattona grillasimme makkarat, ihan meni juhlimisen puolelle.  Tämä rauhallisempi hetki tekee hyvää. Kohta täytyy katsella kypsyykö marjoja lähistöllä, jos niitä jaksaisi poimia. 
Meillä on kaikki niin hyvin kuin voi olla ja jatkamme kaksistaan hiljaiseloa.
Mietin, milloin uskaltaisin edes ruokakaupoilla ihan sisällä piipahtaa, vai jatkammeko laituriostoksia. Elämä on valintoja joka päivä. Miehen sairaus mietityttää ihmisten keskelle menemistä, kun nyt ei ole vara saada tartuntoja. No mietitään ja seurataan tilannetta.

Mukavaa kesän jatkoa ja heinäkuun alkua kaikille!

perjantai 19. kesäkuuta 2020

rikkaruohot kaunistaa mun pihan

 Mitä muut tekee helteellä? Mä kokkasin sisällä kuumassa ja lopun ajan pesin meidän mattoja. Tässä ensimmäinen satsi kuivamassa. Vanhat kylmät lattiat vaativat talvella paljon mattoja. Peseminen on letkun kanssa helppoa, mutta nostelu yksinään vaati hiukan sisua.

 Viime öisiä maisemia, kun nukkumatti karkasi Majalta.
 Mun alppiruusussa on kukka.
 Rikkaruohotkin on kauniita, hyvä syy olla kitkemättä
 Pieni orvokki ponnistelee esille
 Juhannusruusu kukkii juhannuksena

 Taas rikkaruohoja, eihän noita raaski nyppiä
 Akileija kasvaa talon seinustalla. Olen kitkenyt sen tuosta monta kertaa, mutta hän on sisukas eli olkoon
Puolukkakin kukkii, jospa marjoja ihan pihan reunalta.

Elämä menee eteenpäin hiljalleen. Ekaa kertaa elämässä joudun miettimään usein, että mikä viikonpäivä on meneillään. Välillä pelottaa, että meneekö muistikin tämän kaiken keskellä. Eihän näitä pakollisia hommia näin kesällä mahdottomia ole, mutta kun käy hitaalla niin aikaa saa menemään.
Olemme ihan okei kunnossa, vaikka välillä on huonompiakin päiviä. Lämpö on ihanaa, jos ei tarvitse ulkona kauan huhkia. Ilmalämpökin hajosi, mutta onneksi talo ei ole kamalasti lämmennyt.

Jos oikein olen tajunnut, se on juhannus nyt. Minä laitoin kukkia sankoon Paville ja toin pari oksaa sisälle vaasiin. Oikein koristelin, reps.

Hyvää juhannusta kaikille!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

kierros pihalla

 Uneton kuvasi kuuta joku yö.
 Joku ilta kävelin hiukan matkaa omaa tietä ja kuvasin naapurin voikukkapellon.
 Iltakuva eiliseltä
 Suopursut kukkii rantasaunen edustalla,
 kielot koivun juurella,
 kukkakaupan kukat tiinuissa,
 syreeni, sireeni kukkii korkealla ,
 kuunliljat nousee rikkaruohojen keskeltä,
pihlaja, pyhäpuu, on juhla-asussaan.

Menin tänään ulos ihan vaan kävelemään ja kuvaamaan. Tajusin, että joka paikka on vihreää ja kukkiakin jo löytyy. Välillä vaan elää ja menee mitään näkemättä. Ehkä alan jo löytää uutta rutiniia arkeen kaiken jälkeen.
Mieskin sai jo luvan ajaa nurmikon, kun kävi terveydenhoitajalla. Meillä on onneksi päältäajettava leikkuri. Hänen oloa helpottaa, kun saa alkaa kevyitä askareita tehdä.

Tilasin taas ruuat ja aamulla menemme ne hakemaan. Sitten on taas tarvikkeita enemmän välipaloihin ja muuhun uuteen ruokailuun. Jospa juhannuksen jälkeen jo uskaltaisi edes ruokakauppaan. Vielä täytyy varoa jo miehen sairastumisenkin takia.

Nyt täytyy tunnustaa, että onpa ollut kevät. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin. ihanaa, että on lämmin ja valoisaa.

Lämpimiä ajatuksia teille ja hyvää alkukesää!


tiistai 2. kesäkuuta 2020

Pieni päivitys meidän eloon


Yksin olin isän haudalle laskemassa kukkalaitetta, kun mies oli vielä sairaalassa.
Kauniit kukat isän haudalla.
Mies pääsi lauantaina iltapäivästä kotiin. Otin kuvan ensimmäisestä lounaasta kotona. Kun ruokavalio on lääkkeiden ohella tärkeä toipumiseen ja tottakai liikunta ajallaan.
Onneksi meidän ruokavalio oli aika mallillaan, vaikka sitä ei minun kuvasta uskoisi. Marjoja on vielä hiukan pakastimessa ja hedelmiä kaupassa. Mies myös nyt ajattelee, mitä suuhunsa panee.
Ulkohommat jäi minulle, koska mies ei saa kantaa eikä nostaa. No tekee hyvää mun kropalle. Minun on vaan tehtävä oman kuntoni rajoissa, kun omia ongelmia on itselläkin.

Mutta elämä jatkuu ja kesä saapuu.
Lämpöisiä ajatuksia teille kaikille!