perjantai 22. syyskuuta 2017

sepelhanhi ja korttisaastetta

Yksi pakollinen järvikuva

Meidän rantaan ilmestyi sepelhanhi. Muutaman päivän se on tuossa ruokaillut. Lähtee pois, kun joku menee rannalle, mutta palaa heti takaisin. Muuten ihan kiva, mutta lannoitus on aika tehokasta. Onneksi tähän aikaan rannan käyttö on vähäistä ja varmaan se kohta jatkaa matkaa. Kuvataan ja katsellaan sitä nyt rauhassa.


Kylmän kesän viimeiset korttien kuvat tuleevat nyt. Kohta on aika laittaa joulukorttitehdas pystyyn, mutta ei ihan vielä.

Aamu koitti tuulisena ja sateisena. Viikonlopuksi on luvattu lämpenevää säätä. Sitä odotellessa mies laittoi takkaan tulet, kun sisälläkin tuntuu vilpoiselta.

Uutiset luettu ja muutama videokin katseltu ja nyt olisi aika jo alkaa kotihommiin.

Mukavaa perjantaita!

lauantai 16. syyskuuta 2017

leivontaa taivastelun välillä

Ilta-aurinko alkuviikosta
taivastelua
Omppuja sain ja tein pari pellillistä piirakkaa ja uuniomppujakin
Pienempi vesimelooni oli tippunut kasvihuoneessa. Halkaisin sen ja saihan siitä hiukan maistiaisia. Isompi on vielä kasvamassa.

Tämän illan järvikuvat. Taivas ja järvi on vaan niin mun maisemaa.

Tänään jaksoin hiukan kävellä lähimetsässä ja sain hiukan sieniäkin. Jospa kohta uskaltaisi kauemmaksi sienijahtiin. Hirvikärpäsiä riittää ihan tuossa lähialueella ja tielläkin joku tarrasi kiinni, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan.

Koneiden kanssa olen viettänyt aikaa, kun sain uusivanhan läppärin omani lisäksi ja ohjelmien kanssa on aina oma tekeminen. Valvontakamera myös ilmestyi tontille lähinnä eläinten seuraamiseen, mutta myös muun liikenteen seuraamiseen. Koskaan ei voi olla nykyaikana liian varovainen, kun tänne korpeenkiin eksyy outoja liikkujia.

Jokohan olisi aika mennä lehden taakse piiloon ja lepuuttaa jalkoja?
Mukavaa illan jatkoa kaikille!

maanantai 11. syyskuuta 2017

koheltajan maanantaikuvat




Pieni piipahdus vieraillaakin pihalla. Kaunista ja ajatuksella tehtyä ja aivan ihana omenapuu. Sain pussillisen omenoita kotiinviemiseksi, nam.
Mies on raivannut ylätonttia. Nyt alkaa olla siistinnäköistä ja taimetkin pääsevät kasvamaan vapaasti.
Marja-aroniaan tulee paljon marjoja. Nyt vaan oikea ajoitus keräämiseen ennen lintujen hyökkäystä. Hiukan aikaa saavat vielä kypsyä.
Tatti nakotti tien varressa, kun hiukan tassuttelin tontilla.


Syksyn värejä ja valtavasti pihjalanmarjoja
Taivaalla oli taas ruuhkaa
Maisema saunan edustalta .

Kompuroin viime viikolla ulkona ja tulin muutaman rappusen alas povet edellä. Mustelmia on, mutta muuten oli onni onnettomuudessa ja luut säily ehjänä. Kipujakaan ei ole normaaleiden lisäksi mainittavan paljon enempää. Jäykkyytä tottakai on ja pieniä venähdyksiä tai jotain. Olen tässä hissutellut sisällä pikku hommeleita tehden ja parannellen. Nyt jo alkaa olla okei, no mustelmat vaihtaa väriä. Onneksi kaikki jäävät vaatteiden alle piiloon.
Jospa muistaisi tulevaisuudessa varoa hiukan enemmän, vanhan jalka ei nouse kuten nuoren.

Mukavaa viikonjatkoa ja aurinkoisia syyspäiviä!

tiistai 5. syyskuuta 2017

aurinko nousi tänäänkin

Muutama kuva tältä aamulta, kun aurinko nousi.





Kuvat ovat aamulla 5:00 ja 6:00 väliltä. Välillä sumupilvi peitti auringon, mutta väistyi sitten pois. Yö oli kylmä. Lämpötila laski 5 asteen pintaan ja moninpaikoin oli varmasti pakkasella.
Nyt puhaltaa järveltä jäätävä tuuli, mutta on aurinkoista.

Päivän säilömiset taitaa olla tehty ja voin ihailla joutsenten kellumista järvellä. Vahinko, että ovat liian kaukana mun kameralle.

Mukavaa päivän jatkoa!

lauantai 2. syyskuuta 2017

salaisuuksia Mollasta

Mitä Molla tekee, kun herää viideltä aamulla? No lenkkeilee pitkin Majaa ja kuvaa auringonnousua.
Alkuillasta alkaa väsymys painaa ja Molla tuijottaa vaan järvelle ilman yhtään ajatusta. Valtavalla voimaponnistuksella ottaa kameran ja kuvaa aurinkoa vastarannalla.
Tänä aamuna oli sumua. Aurinkoa ei näkynyt.
Perkasin tänään pari kukkapenkkiä. Keväällähän se olisi jo pitänyt tehdä. Jotenkin unohtui. Se siunattu laiskuus. Mutta eikö tänä kesänä kaikki ole myöhässä? Eli nyt on oikea aika keväthommille?


Mies tuunasi jo uudelle lyhdylle talvipaikan etuoven luokse. Helppo vaihtaa kynttilä ja näkyy ulos ja sisälle, eikä ole lumenluonnin edessä. Mollan siunaus on ahkera mies. <3 p="">Joku jo ajattelee talvea, minä en halua. Kesäkin petti ja jäi tulematta ja talvi ei vaan iske minuun.

Mitäkö teen, kun olen yliväsy?  Miksikö väsy? Laiskottelu on aika rankkaa, on kokoemusta . Alan järjestellä kaikkea. Tänään laittelin heteitä värien mukaan ja leimasinsieniä laatikkon komiot vastakkain. Sain taas tilaa lisää ja oli niin rentouttavaa. Siivous ei enää oikein nappaa, mutta kaikki järjestely on vaan niin okei.
Toiset katsoo teeveetä, neuloo ja muuta asiallista ja mie istun työhuoneessa ja laitan asioita riviin. No hulluahan se on ja hullulla on omat huvinsa.
Mitähän nyt puuhaisi?

Mukavaa illan jatkoa kaikille!

torstai 31. elokuuta 2017

elokuu loppui sateeseen, kesä on enää kortteissa

Syksy on saapunut kera jatkuvan sateen ja lintujen pesinnästäkin on aikaa. Tänään on täällä satanut koko päivän ja tarvitsen hiukan kesän muisteluja edes kortin muodossa. Joskus tehty, kai sitä kesä yritin taikoa esille kortin avulla.
Neitokaiset menneiltä ajoilta hamosissaan. Olisiko tämä sitä retroa, vai? Kesän kukkasia ja perhosia, jospa lämpenesi edes hiukan ja jonkun perhosenkin vielä näkisi.

Pari hempeämpää kukkakorttiakin olen näköjään tehnyt.

Viileä kesä sai askartelupöydän ääreen, kun ulkoilukaan ei aina kiinnostanut.

Säilöminen oli tämän päivän tauolla ja viihdyin vaan täällä työpisteellä. Toki ruuan tein, mutta sehän on normihomma. Sade saa vaan niin väsyneeksi ja kai nuo katkonaiset yötkin vaatii veronsa. No tämä on nyt tätä ja ei siitä enempää.

Viikko alkaa olla lopussa ja kuukausikin vaihtuu. Ajalla on kiire eteenpäin ja yrtetään pysyä mukana.

Kaikkea hyvää ja palaillaan taas!




sunnuntai 27. elokuuta 2017

kaikkea pihalta ja metsästä: orava jemmaa talvivarastoja



Vietimme perjantaina miehen kanssa muutaman tunnin lomaa  näissä maisemissa, hih.Mustikkaa ja kantarelleja saimme matkamuistoksi kotiin.

Rouskuista suolasieniä, tatit kuivuriin ja kantarellit pakastimeen.


Lasihuoneeseen vilkaisu. Tuosta vesimeloonista olen ylpeä ja odotan innolla, jos se ennättäisi kasvaa syöntikokoiseksi.

Puolukoita pihan reunalla, raakoja eli odottelemme kypsymistä.
Tänään sain kesäkurpitsat pakkasen uumeniin. Paloittelen ne ja lisäilen talvella muiden kasviksien joukkoon. Hiukan omaa lisuketta kaupasta tuodun sekaan.
Keltainen jättikurpitsa jäi vielä odottelemaan etikkakylpyä. Mulla ei taida olla kotona kaikkea tarvittavaa, mutta tuo säilyy.

Tässä pieni katsaus Majan syystouhuinen. Tekemistä riittää, kun on tarpeeksi hyvä mielikuvitus ja ahneuttakin saada ruokaa talvea varten.

Kuulaita elokuun viimeisiä päiviä!