torstai 14. kesäkuuta 2018

ihan itse leivoin, kerrankin

 Poimin eilen lupiinit tontilta tuohon sankoon ja laitoin myös muutaman kotkasiiven lehden.
 Pionissakin on nuppu, ensimmäinen tällä pihalla.
Ostin muutama vuosi sitten taimen ja sehän ei kasvanut, vaikka kaikki teimme ohjeen mukaan. Tyttö kaivoi pihastaan juurakon ja toi mulle. Se kasvoi jo hyvin viime kesänä, mutta nyt tekee ensimmäisen nupun. Voi kuinka ihanaa.
Pöllö kavereineen hyppäsi kivikasan päälle parkkipaikan viereen.

Vieraita odottellen ja tein omista raparpereista ja pakastemansikoista paistoksen. Toinen vieraista on gluteenitonta ja eihän mulla erikoisjauhoja ollut. Tein tuon peruhajauhoista. Ehkä ei niin kaunis, mutta edes jotain kahvileipää, joka käy kaikille.
Hiukan täytyi maistella, että uskaltaa vieraille tarjota. Minulla on taipumus säveltää aina leivonnassa.

Pinaattia ja salaattia jo saamme ottaa omasta maasta.
Amppelitomaattikaan ei punastu vielä, vaikka tuon ostin ajatuksena saada aiemmin kuin omakasvattamista.

Kasvatukset ei ole kovinkaan kauniita, kun harsoja on joka paikassa. Jospa nuo yöt lämpiäisi, että pääsisi niistä eroon. Mutta kasvien ehdoilla on vaan mentävä, vaikka haluaisikn pihan siistiä ennen vieraiden saapumista.

Nyt jäänkin nettipimentoon vieraiden ajaksi. Jos he nukkuvat aamulla, voin käydä kurkkimassa.

Kesäistä viikonloppua kaikille!

maanantai 11. kesäkuuta 2018

ompelua hellepäivänä






Maisema on nin vihreää joka puolella. Yöt vaan ovat olleet aika viileitä ja harsoja on levitelty kasvatuksien päälle.
Nyt taitaa olla melkein 30 astetta lämmintä ja ukkosta on varmaan ilmassa. Meillä on sisällä vielä onneksi viileää. Olenkin viihtynyt työhuoneessa iltapäivän ommellen.
Sain valmiiksi lapsenlapselle joulukalenterin. Kirjontaosuus oli jo jonkun aikaa valmiina ja sitten odottelin postista renkaita. Selasinkin monta nettikauppaa ennenkuin nuo silmiin osui. Tänään ompelin pohjakankaan.

Ompelukone on pöydällä, mutta aina pitää siivota tilaa ompeluun. Harrastan tässä huoneessa niin monenlaista näpertyä, että kaikki ei vaan sovi yhtäaikaa. Siksi annoinkin saumurin tytölle. Jospa hän ja ehkä miniäkin käyttäisi sitä, kun itse enää vaatteita ompele.

Jospa nyt saisi muutakin ommeltua, kun on tuossa kaiken keskellä esillä.
Mies maalasi mulle vanhasta uunipellistä liitutaulun ja magneetitkin siihen kiinnittyy. Yläpuolella on mun tekemä kierrätystaulu. Se on oikea väripläjäys ja muisto hankalasta talvesta. Muistuttaa, että elämä kantaa ja melkein kaikesta selviää.

Tämän taulun olen saanut kummeiltani ristiäislahjaksi, näin olen aikakin kuullut.
Verhoina minulla on täällä omatulostamat verhot omasta valokuvasta. Niin paljon hyviä muistoja siitä työpaikasta ja kuinka paljon siellä opinkaan. Sain myös onnistumisen tunteita. Olen niin onnekas kaikesta kokemastani.
 Tälläistä tällä kertaa ja nyt jään odottamaan osuuko ukkonen tänne. Vesisade tekisi vieläkin luonnolle hyvää, vaikka hiukan sitä on tänne saatukin. Ukkosta en niinkään odota, kun niin usein tuhojakin silloin tulee. No onhan se komee luonnon näytelmä.

Kesäisiä oloja kaikille ja palaillaan!



lauantai 2. kesäkuuta 2018

juhlissa kotokotona tai oikeastaan veljen luona

Muutama kuva veljenpojan ylioppilasjuhlista

Tarjoilut olivat maittavia ja sopivia juhliin, joissa vieraat piipahtavat ja usein matkaavat seuraavaan paikkaan. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, piirakoita, leipää, savukalaa, kinkkua, hedelmiä ja kasviksia. Juomana vettä, kotikaljaa ja louhisaaren juomaa, jotta oli myös onnittelumaljassa. Raikas, hyvä myös janojuomana näin helteisenä päivänä. Sitä oli myös juhlijan vanhempien häissä. Oikea perinnejuoma heillä.


Kakut olivat komeita ja myös ruokarajoiteet oli huomioitu. Pullakranssin oli tehnyt 8-vuotias nuori neito. Mikä taito nuoressa tytössä, vau.
Ruusuja oli jo alkupäivästä iso nippu. Taustalla näkyy muuten mun kirjaileman taulu. Miten lie sattunutkaan.
Korttejakin oli paljon. Lähemmäksi en päässyt kuvaamaan häiritsemättä sisällä ruokailijoita ja sitähän en halunnut.



Täytyihän pihaakin ruokailun lomassa kuvailla. Piha on vanha ja isojen lehtikuusien varjostama. Lehtikuuset kärsivät paljon Asta-myrskyssä, mutta ovat silti pihan kruunu.

Talokin on vanha, mutta veljen perheen kunnostama. Minäkin olen tuossa talossa asunut muutaman vuoden viimeisinä kouluvuosina. Vanhassa talossa on aina oma tunnelma, josta pidän paljon. Meidänkin maja alkaa jo olla vanha, mutta tähän verrattuna vasta esieini.

Tämä juhla olikin varmaan viimeinen tämän kaltainen juhla, kun tämä sukupolvi on juhlansa juhlinut. Seuraavaan menee vuosia, jopa kymmeniä.

Onnea vielä kaikille valmistujille ja ylioppilaille!

Ja erityisesti onnea mun tytönpojalle, joka täyttää huomenna 20 vuotta! <3 p="">

Hei kertokaa, miten lapsenlapsi on 20 vuotta, kun mummo on nippanappa 25 vuotta? Hymm, onkohan multa joku vuosi mennyt ohi? ;)



torstai 31. toukokuuta 2018

Kesälomalaisia ja kierros pihalla

Kesälomakausi on alkanut ja me saimme lomalaisia iloksemme. Melkein viikko vierähti nopeaan ihan live-elämän merkeissä ja netti jäi tosi vähälle.



Viikko oli helteinen, mutta välillä tuuli oli erittäin voimakasta. Hyttysetkin saapuivat meitä tervehtimään, mutta sekin kuuluu kesään.
Vieraamme menivät seuraavaksi saareen ja vaunu ja toinen autokin jäi meidän pihaan siksi aikaa.

Seuraavaksi katsaus miehen kasvatuksiin ulkona:
Perunapelto Strömsöön tapaan
Jättikurpitsat,joille laitamme yöksi suojan. Kesäkurpitsat on harson alla päivälläkin.
Sipulit kasvaa laatikossa
ja masikka roskakatokset seinustalla

Porkkanaa, avomaankurkkua, salaattia, tilliä ja persiljaa on myös laatikoissa ja kasvihuoneella en nyt käynyt kuvaamasssa

Alppiruusu ja suopursu kukkii rinnakkain rantasaunan edeustalla muuten hoitamattomassa kuntassa


Tontin reunoilla kukkii kielot, sireenit ja metsäruusu

Kuunliljat alkavat syrjäyttää rikkaruohot mun kukkapenkistä.

Pieni pyörähdys meidän tontilla kameran kanssa. Vein pyyhkeitä rantasaunalle ja huomasin tuon alppiruusun, on muuten Marketta nimeltään, kukkivan. Samalla sitten kuvailin muutakin, kun ruusun ei voi antaa kukkia ilman kuvausta.

Toukokuu alkaa olla lopussa ja nuoret juhlii lauantaina koulujen loppuessa. Mekin menemme juhlimaan nuoren miehen valkoista lakkia. Toivottavasti muistan siellä kuvailla edes tarjoilut, kun heillä ne on aina niin maistuvia.

Mukavaa viikon jatkoa ja kuun vaihdetta!


tiistai 22. toukokuuta 2018

Helle hellii ja hiukan väsyttääkin


Eilen täytyi lähteä asioita hoitamaan maailmamme, vaikka hellettä olikin. Juu meillä ei vaan sitä ilmastointia ole.
Aamusta lähtiessä kuvasin meidän kylätietä. Aukeata on vieläkin, vaikka Asta-mrskystä on jo vuosia kulunut.
Kaunpungissa rakennetaan toista puolta sillasta. Kaksi kaistaa on jo valmiina.


Tänäänkin helle helli ja minähän siivoilin keittiön kaappeja. Onneksi sisällä on vielä viileää, kiitos hirsitalon.
Tein pienen kierroksen pihalla kameran kanssa ja tässä muutama räpsy.


Muutama kukkivakin jo löytyy rikkaruohojen ja risujen keskeltä.
Alppiruusussakin on nuppuja, jospa jaksaisi kukkiakin.
 Mies lähti uistelemaan, jospa saisimme kalaa huomiseksi ruuaksi. Taidan odotella ennenkuin kaivan pakastinta.
Vettä täytyy juoda paljon, kun helle hellii.
Terassin lattia on hiukan siitepölyssä. No se kuuluu kevääseen ja pitää hiukan siivoilla ennen saunomista.

Nautin niin näistä lämpimistä ilmoista, vaikka täytyy tunnustaa, että en jaksa tehdä paljoakaan tuossa helteessä. Vanhuus ei tule yksin, mutta onnekis sisällä on vielä viileää.

Miten teillä, onko helle jo sisälle ehtinyt? Monella on vaikeuksia nukkua kuumassa, miten sinulla?

Mukavaa viikon jatkoa ja iloa elämäänne!