keskiviikko 18. syyskuuta 2019

syyshommia ennen ekoja hallaöitä



 Syksy alkoi painaa tosissaan päälle ja yöt on viilenneet vauhdilla, toki myös päivät. Keräilimme kasvihuoneesta ja ulkoa kaikki syötävät pois. Jotakin pieniä alkuja sai jäädä, jos vaikka lämpöä saisivat ennen pakkasia. Kun emme lämmitä kasvihuonetta, niin täytyy olla ajoissa liikkeellä.
Sato jäi pieneksi tänä vuonna. Meillä oli heinäkuussakin viileitä öitä. Kasvit ei varmaan saaneet tarpeeksi lämpöä tuottamiseen. Makupaloja sentään saimme ja tomaatteja kypsyy pöydän kulmalla vielä moneen asiaan.
 Onpa meillä kaunis ja tyylikäs alapiha, hih.

 Kun rakensimme mökkiä ja saunaa noin 40-vuotta sitten, laitoimme tuon likakaivon pesuvesiä varten. Laajennuksen aikaan se jäi vain saunavesille ja hyvinhän se on toiminut tähän asti. Nyt alkoi hidastella ja täytyi kaivaa esille ja hiukan parannella. Kaivo oli kunnossa ja mies paranteli putkistoa.
Täällä rannalla ei auta pesuvesiä luontoon laskea ilman suodatusta. Talosta meillä meneekin vedet imeytyskenttään.
Nyt olemme sitten saunoneet sisällä. Onneksi on vettä satanut, mutta silti jaksotan pesukoneiden käyttöä.


 Ruusutkin napsin ulkoa maljakkoon. Etuosan kukat kestivät vaan pari päivää, mutta nuput kukkivat vielä.
 Vesimelooni oli pieni, mutta tosi maukas.
Aurinko paistoi taas illalla kauniisti. Taitaa tulla kylmä yö. Onneksi mikään ei enää palennu ulkona.

Ikkunoita olen katsellut taas kauhulla, aivan hirveän likaiset. Kukahan ne haluaisi tulla mulle pesemään ;) Taitaa taas napsahtaa mun hommiksi, plääh.

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!


tiistai 10. syyskuuta 2019

Mä saan enemmän onnea kuin ansaitsen

 Mehustin vähät viinimarjat ja aroniat. Nyt ennätin kerätä marjat ennen lintuja.
 Kamera kädessä illalla rannalla.
 Mummon pikkuapulainen piipahti isänsä kanssa, kun äiti oli töissä. Isänsä auttoi hommissa, joita emme kahdestaan osanneet tehdä ja me nautimme pienen tyttösen seurasta.
Toinen lapsenlapseni muutti ekaan omaan kotiin ja käy töissä.
Mikä onni on omistaa aikuinen ja pieni lapsenlapsi. Saan elää ja seurata kahta niin erilaista elämää. Siinä sivussa myös lapsieni elämä ja heidän vaativat työt.
Tämä mummo on onnekas kaikkien kanssa ja onneksi miehen geenit on periytyneet enemmän kuin minun.
 Kurpitsaa on purkitettu pari erää talvea varten.
 Joku aamu viiden aikaan, kun jalat vaati lenkkeilyä kesken unien kuvasin järveä.
 Pilviä on taas tuijoteltu,
 vaikka olisi muutakin tekemistä,
 kun ne vaan niin kiehtoo mua.
 Rannan kasvitkin ovat kauniita.
Taas pilvikuva, anteeksi.

Olen päässyt hiukan säilömisen makuun, kun iso kurpitsat kasvaa sentään. Kesäkupitsaakin olemme saaneet syödä ja muutama kurkkukin tulee leivän päälle. Purkkiin asti ei taida kurkkua tänä syksynä tulla. Tomaatit alkaa nyt vasta kypsyä, mutta on ne makoisia.

Rouskuja on hiukan purkin pohjalla suolassa ja tatteja kuivattuna iso rasiallinen. Nuo kaikki on kerätty melkein meidän tontilta. Jospa joku päivä menisi auton kanssa katselemaan kantarelli- ja vahakaspaikkoja.

Tänään aamulla oli kova ukkonen, mutta vettä emme paljoa saaneet. Kaivossa on vielä vesi riittänyt, kun ratasaunalla olemme käyneet pesulla. Tänään kävimme suihkussa sisällä ekan kerran, kun rantasaunan viemärissä oli ongelmia.

Tälläisiä kuulumisia Majalta. Hyvää syyskuun jatkoa teille lukijani!

lauantai 31. elokuuta 2019

elokuun viimeinen päivä Majalla


 Maaruskaa näkee paljon jo metsässä kuivuuden takia. Kaunista, mutta jotenkin surullista tähän aikaan.
 Lentokoneiden reitti kulkee meidän yli. Monta kertaa päivän aikana näkee koneita taivaalla. Ihmiset matkustaa eri syistä eri paikkoihin.
Joku päivä seisoin meidän tien päässä ja ajattelin, kuinka hyvä tunne jäädä siihen. Enää ei ole pakko lähteä, saa vaan seistä tien päässä, kotona. No kaupassa minunkin on käytävä, mutta muu meno on hyvin vähäistä. Paljon on saanut aikanaan mennä töihin ja nyt saa vaan olla. Olen onnekas.
 Äitienpäiväruusu on istutettu penkkiin ja kuinka kauniisti se kukkiikaan. Yritämme saada sen talvehtimaan tuossa. Mulla oli monta ruusuja ja ne menestyi monta vuotta ulkona. Kunnes tuli melkein  lumeton talvi ja ne jäi peittämättä ja kaikki palentui.
 Grillipolulle vein kynttilät lyhtyihin valaisemaan polkua.
 Järvellä oli niin kaunista hetken, kun aurinko laski.
 Nyt taas kaipaan kunnon kameraa,
 tuo melkein viisitoista vanha ei vaan pelitä enää, no kännyllä mennään nyt.
 Aurinkokennovalaisimia löytyy
 ja oikeita kynttilöitä lyhdyssä,
 ja taas kennovalaisimia, kun ne vaan on niin vaivattomia ja ilahduttavat joka ilta.


Etuverannalla on oikea kynttilä lyhdyssä ja tuikkuja verannan sisäpuolella. Kynttilän kantaminen, ostaminen, on siis taas alkanut ja rahanmeno. Mutta haluan edes noita ilahduttamaan itseäni, kun käytännössä olen aina kotona.

Sieniä alkaa nousta tännekin ja lähiruokaa siis on tarjolla. Voiko ihminen olla onnellisempi? Lähiruokaa, valoiloa järvellä aamusta ja illasta, oma sänky omassa kodissa. Mulla on kaikki ja nyt ehkä on aika nauttiakin.

Me kaksi varista jatkamme venetsialaisia täällä.
Toivotan oikein hyvää alkaa syyskuuta kaikille!

torstai 22. elokuuta 2019

elämää ukkosten keskellä

 Aamulla heräsimme sateen ropinaan ja ukkosen jytinään. Tiistai-iltana ukkonen tuli aivan päälle ja muutama jysäys sain minut pelkäämään mitä tuleman pitää. Kun olen nähnyt, mikä mahti ukkosella on, en voi olla välillä pelkäämättä.
 Nyt täällä on kaunis hetki, vaikka tummia pilviä seilaakin taivaalla ja lisää sadetta on luvattu kera ukkosen.
Tästä kuvasta näkee alhaisen veden pinnan. Normaalisti vene on puoliksi vedessä.
 Tämä kukkii Pavin lattialla vielä kauniisti.
 Muutama päivänliljakin jaksaa vielä nuppujaan avata. Ne ovatkin kukkineet runsaasti tänä kesänä.
 Kanerva kukkii pihan reunalla.
 Äitienpäiväruusu nuppujen kera, kohta saan sitäkin ihailla.
 Alkaa olla lyhtyjen aika. Vielä olen malttanut jättää oikeat kynttilät laittamatta.
 Tämän lyhdyn tolpassa kasvoi koivuvinokkaita ja yksi pilkottaa taustalla. Luin, että ei niin hyvä sieni, että olisin poiminut. Lyhtykin alkaa olla ruosteessa. Ehkä kestää tuossa vielä yhden talven.

Aurinkokennolyhdyt ovat jo valaiseet kauniisti hämärtyviä iltoja.
Kun olemme saaneet sateita, rannassa rouskut alkaa jo nostaa lakkejaan. Hiukan enemmän haluan ennekuin alan niitä ryöppäämään talvea varten.
Kasvihuone on surkean näköinen. Satoa on tulossa tosi vähän. Se olisi tarvinnut varmaan lisälämmitystä, kun täällä päin yöt oli koko kesän ajan tosi viileitä.
Vesimelooni sinnittelee jotenkin.
Paprikakin yrittää kasvatella satoa.
Tomaatissa muutama raakile, mutta ei yhtään kypsää. Kurkkukin yrittää, mutta satoa saamme odotella.
Pari avomaankurkkua sentään olemme saaneet ja kesäkurpitsaa on nyt jo syötäväksi.

No se oli tälläinen kesä. Ehkä joskus parempi, jos jaksamme vielä tulevina kesinä viljellä.
Ostin pullovalon ja laitoin työpöydälle iltoja valaisemaan. Pieni valokin antaa iloa iltoihin.

Oikein mukavaa elokuun jatkoa kaikille!
Mä meen valmistamaan lounasta meille kahdelle varikselle.


lauantai 10. elokuuta 2019

Kävin sienessä, ai saalis? Ilma oli kaunis jne jne


 Tänään oli taas kaunis aamu ja otin ihan kameran esille. En vaan ymmärrä, miksi kamerassa ei pysy päiväys enää päällä. No onhan se jo 14-vuotta vanha, mutta silti.
Monena aamuna. aamuyöstä, olen ihaillut kaunista auringonnousua, mutta en vaan ole jaksannut kuvata. Se vanhuus kai?
 Tänään ajelimme pitkin metsäautotietä.
 Puut olivat kaartuneet tien päälle,
 mutta jatkoimme vaan matkaa tuttuun sienipaikkaan.
Täällä on satanut tosi vähän ja nyt jo pelkäämme riittääkö kaivossa vesi. Kasteluun käytämme järvivettä, joka sekin on tosi alhaalla. Pyykkiä pesen vaan pakolliset ja itsemme pesemme rantasaunalla järvivedellä. Elämä hankaloituu tosi paljon, jos kaivo kuivuu. Toisekseen kaikesta on selvitty ja sateita odottelemme rauhassa.
Juu olihan siellä "kosteikossa" sieniä ihan neljä kappaletta, kuivuneita sammaleen alla. Kai mä nuo löysin melkein "hajulla", kun kaikki ympärillä ratisi kuivuuttaan ja tyhjyyttä. Meillä on sieniä aina vuoden tarpeeseen paitsi suolasieniä, ne kerätään joka vuosi uudet. Muita kuivailen varastoon hyvinä vuosina. Mutta se harrastus ja samoilu metsässä, raahustus mulla, ja saalistuksen ihanuus.

Kesäkurpitsoita olemme saaneet jo ruokaan, mutta muuta saamme vielä odotella. Kaiholla katselee kuvia edellisiltä vuosilta kaikesta sadosta. Nyt taas alkaa yöt kylmentyä, kun ne ei edes täällä ole lämminneet. No ei kuin todeta, että aina ei voi onnistua. Yleensä tämä aika vuodesta on yhtä säilömistä ja nyt, kun sitä ei ole, ei osaa muutakaan tehdä. Hoidan mä aivojani ja teen ristikoita, hih.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja kiitos, kun olette siellä!<3 p="">

lauantai 3. elokuuta 2019

kakkua ja haikara, ehkä


 Päivänä muutamana liikahti rannasta outo hahmo. Sitä kuvailin ikkunan takaa aika huonolla menestyksellä. Kun ulkoistin itseni hiipimällä ulos, hahmo haihtui kuin ilmaan. Kaulushaikaraksi se tunnistettiin melko varmasti. Sen ääntä olemme kuulleet usein, mutta se on kaislikossa viihtyvä eli näköhavaintoja ei ole saatu.
 Eilen ajelimme lähikuntaan juhlakahveille. Kauniit ruusut tervehtivät meitä pöydällä.
 Kakkua oli monenlaista, voileipää
 mansikkaa
ja pieniä sulaisia paloja kahvin kera.
Suu napsoi ja vatsa kiitti herkuista. Seurakin oli mieluisaa ja juttua riitti. Sateinen päivä meni vilauksessa, kun harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa vaihdoimme kuulumisia.
Kuvat otin melkein ohimennen ja se näkyy laadussa, mutta nyt oli vaan tärkeämpää tekemistä.

Ilta oli jo pitkällä, kun kotiin saavuimme. Tämä päivä on mennyt muistellessa ja levätessä.

Toivottavasti sää vielä hiukan lämpiää ja kesä palaa takaisin. Vesisadettakin voisi hukan tulla, tai jää sienet saamatta tänä vuonna. No kaikkea ei voi saada edes aina ;)

Mukavaa kuun jatkoa ja hämyisiä elokuun iltoja kaikille! Voikaa hyvin!