tiistai 23. elokuuta 2016

menossa ihan autolla

Joku on sanonut, ette emme käy missään, mutta taas tänään olimme tien päällä ja matkasimme kymmeniä kilometrejä. Mies meni auttamaan pienessä työssä ja minä olin painona mukana. Kävelin siinä lähimaastossa ja haaveilin sienistä. Maasto oli niin peitteistä ja vaikeakulkuista, että tiellä pysyin melkein koko ajan. Bongasin tieltä aution talon heinikon takaa.
Sorakin on kaunista.

Ja nuo omenat, aivan ihania. Eivät olleet ihan kypsiä, mutta söin yhden ja sain pikkupussukan kotiinkin.
Kaunis kaari.


Lyhtyjä, kukkia

Käyttötaidetta.

Korjasin yhdet housut ja olipa jännää ommella ihan oudolla koneella. Virkkailin sitten autossa, kun odottelin miehen työn valmistumista.

Kiitos, kun saimme käydä ja ihailla kaunista pihaanne!

Tulipa todistettua, että ainahan me olemme menossa tai tulossa.

maanantai 22. elokuuta 2016

koruton totuus tateissa



Korujen tekoa muistelin taas joku sateinen viikonloppu. Helmet, kaksinkertaisena rannekoru; laukku-, plannerkoru, ehkä; muutamat yksinkertaiset korvakorut. Paljon on asioita unohtunut, mutta kai tekemällä taas asioita muistuu mieleen.
Tänään lähdin hakemaan perunoita ylätontilta ja melkein kompastuin kolmeen herkkutattiin. Tatit pääsivät suikalelihoja maustaaan päiväruokaan. Voi, kun saisikin pihalta hakea syötävää ympäri vuoden. Onneksi edes näin syyskesällä ja syksyllä se on mulle mahdollista. Ruuasta tuli muuten hyvää, vaikka ihan itse vain sen tein.

Ruuan jälkeen tassuttelin pienen lenkin ja tulin kotiin rouskuja kori täynnä. Tattejakin löytyi kuivuriin. Keittelin ja suolasin rouskut. Huomenna teen sienisalaattia kera purjon ja smetanan, nam.

 Lauantaina tein iltapalaksi suolaisen piirakan: kantarelleja kermakastikkeessa, kinkkua, juustoja, kasvisuikaleita, mausteita ihan löysällä sämpyläpohjalle. Riitti sunnuntain ruuaksikin ja kaikki tuli syötyä.



Meillä alkoi sataa illalla. Sataako muualla?
Sade tietää lisää sieniä ja  minulta ei hommat lopu. Mies kertoi, että kurkkujakin saisi taas säilöä, vaikka syötykin on tuoreenakin joka päivä. Syksy on niin antelias taas.

Nautinnollisia lämpöisiä syksypäiviä kaikille!


tiistai 16. elokuuta 2016

kurkussa viiniä, kurkkuja purkeissa ja mehua viineistä

Viikonloppun korkattiin tuliaiseksi saatu viinipullo. Olinkin hyvin pehmeä viini. Itse en viineistä ymmärrä, mutta maun vielä maistan. Kiitos hyvästä viinistä!
Tein myös muutaman korvakorun. niistä kuvaa myöhemmin, kun jaksan ne kuvailla. Sadetta saimme myös viikonloppuna eli oli aikaa koruillakin.
Ystävä tarjosi meille viinimarjoja. Maanantaina olimme niitä keräämässä ja keittelen ne mehuksi eilen ja tänään. Samalla mehustin omat marjat pakastimesta. Ihan vanhanaikaisesti Mehu Maijalla keittelin. Samalla sotkin koko keittiön, vaikka siivoilin joka välissä. Joka syksy huomaa että keittiötämme ei muistettu suunnitella säilömistä varten.
Kurkkujakin säilöin purkkeihin talvea odottamaan.
Sainkin tuhlattua pari päivää hellan edessä seisomiseen ja nyt jalat kiittää. Vaikka on työkengät jalassa, mun jalat alkaa krampata pitemmästä seisomisesta. Ei sitä nuorena tiennyt kuin hauskaa on vanhana, niih.


Pari kuvaa sadekuurojen välillä. Aurinkokin piipahti kuurojen välillä. Maanantaina satoi iltapäivällä ja illalla ja tänään koko päivän. Sienet tykkää. Tänäänkin löysin muutaman herkkutatin postireissulla. No postia en kyllä saanut. Kaikkea ei vaan voi saada.
Palaillaan taas, kun sateelta ennättää.



torstai 11. elokuuta 2016

Ei ehdi, ei ennätä, ei jaksa= aika varas liikkeellä





Taas nippu viime keväisiä korttia laatikon uumenista, kun ei muka ennätä enää edes kuvaamaan. Voi, kun haluaisin tehdä uusiakin, vaikka laatikot pursuaa entisiäkin. Höpsö minä.

Mihin mun aika on mennyt? Ihmettelemiseen. Siihenkin ja oravana oloon. Kamala vimma haalia ja säilöä kaikkea talven varalle. Metsässä ja aukoilla ja pihalla kulkemiseen. Keräämiseen sankoihin ja koriin kaikkea säilöttävää. Tunnustan kyllä, että mies poimii mua enemmän. Mä sitten keitän, pakastan, pilkon, purkitan, pussitan. Ja hodas, kun nykyisin olen, päivät vaan lipsuu käsistä.

Välillä on pakko etsiä lattia esille kaiken moskan keskeltä. Pyyhkiä tasot sienen muruista ja etikkatahroista puhtaaksi. Mä ainakin saan kamalan siivon aikaan säilöessä. Pyyhkeitä likaantuu ja pyykkikone pyösrii.

Kyl maar mä niin tykkäänkin haalia kaikkea ja ottaa talvella vaan säilöistä esille ja tehdä niistä ruokaa. Tiedän, mistä ruoka tulee ja kuinka se on kasvanut. Onneksi vielä ainakin jaksan edes hiljakseen tuon kaiken tehdä. Tulevaisuudesta ei sitten kukaan tiedä.

Instagramiin jotain olen kännyllä kuvaillut, mutta eihän ne nyt tähän löytyneet. Katselkaa sieltä.

Mä meen nyt lehden takkse ja toivotan mukavaa loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

minkä kaiken mittarina on raha?



Monena päivänä on tullut tosi kovia kuuroja. Vettä on satanut aivan kohisemalla.
Nurmkollekin notkopaikkoihin on tullut ojia.

Ilmassa alkaa jo olla syksyn  tuntua. Mihin se kesä katosi? Joka vuosi kesä tuntuu menevän nopeammin ohi. Kai se tämä ikä aiheuttaa sen.
Sipulissa on kaunis kukka. Ostimme jotain uutta sipulia vahingossa ja se kukki näin kauniisti. Sipulit oli pieniä ja suurin osa pehmeni jo.
Perhosenkin  bongasin  tänään ja kännyllä sen kuvasin. Hyvä minä!

Olen miettinyt, kuinka paljon raha merkitsee tapaamisiin. Joudun kieltäytymään monesta asiasta, kun meidän rahavarat ei vaan riitä kaikkeen. Haluamme pitää tämän kodin mahdollisimman kauan ja silloin on pakko jostain muusta luopua. Kotimme ovet ovat aina avoinna ystäville ja vaatimatonta ruokaakin on  tarjolla. Matkustamme tosi vähän jo siitä syystä, että en jaksa istua autossa pitkiä matkoja ilman taukoja.
Onneksi maailma on täynnä ilmaisia iloja. Luonto katseltavana, metsät täynnä sieniä ja marjoja, linnut laulaa kaikille.Ehkä tämä kaikki korvaa maksullisit huvit, mutta ystävien tapaamista se ei korvaa.
Olemme iloksemme saaneet ystäviä vieraaksi tänne tänäkin kesänä, meidän vaatimattomaan majaamme. Kiitos heille, olette aarteita.
Meillä on petejä, saunoja, lähiruokaa, jota olemme haalineet. Meillä ei ole luksusta, ei meteliä, ainoastaan luonto vieraille. Ehkä se on liian vähän jollekin.
Emme ole kultturelleja. Meille tämä riittää, mutta joskus kaihertaa ulkopuolelle jääminen. Mutta en anna sen häiritä, ihailen vaan tuota maisemaa.
Mies sanoo aina, että aina löytyy metelliä, mutta mistä saadaan hiljaisuutta. Hiljaisuutta ei usein saa rahallakaan kuten ei oikeita ystäviäkään

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja muistakaa läheisiänne!


keskiviikko 3. elokuuta 2016

tarinoita eiliseltä ja tästä päivästä

Eilen olimme sienessä kotihommien jälkeen. Saalistakin saimme ihan hyvin. Kantarelleja oli tosi hyvin ja muutaman suppilovahveronkin jo löysin ja rouskuja muutama. Hyttysiä oli sitten yli oman tarpeen. Välillä piti silmalasitkin kopistella, että näki eteensä.

Illalla olin ihan pakko taas kuvailla taivasta työhuoneen ikkunasta.

Nukuin mä yöllä, ainakin välillä. Aamulla neljän maissa tepastelin ja kuvasin nämä kuvat, taas vaan ikkunan läpi. Sainkin sitten vielä hiukan nukuttua. Nyt vaan kannattaisi aikaiset aamut kuvailla ja unohtaa nukkuminen.





Tänään ajeltiin ihastelemassa uutta saunamökkiä ja pilvethän ne taas tallentui myös kameraan. Taidan tunnustaa; mä keräilen pilviä, ups.
Viimeisen kuvan myötä hyvää illan jatkoa ja kauniita unia!





maanantai 1. elokuuta 2016

sipulin tuoksua

Päivänä muutamana ennen ukkosta, jytinä jo kuului.
Heinäkuun viimeinen  ilta. Syksyä kohti mennään ja haikeus iskee, vaikka kesää on jäljellä, onhan.
Oman maan punajuuret; purkkillinen. Maahan jäi vielä jokunen. Mies vaan tuumasi, että nuo ei enää kasva. Täytyy varmaan kaupan varastoille mennä, että saa ainakin pari purkkia talveksi lisuketta.
Sipulin varretkin lakastuivat ja muutama huono sipulikin oli, kun perkasin. Mutta sipulia tuli tosi hyvin. Kuivurit huutaa nyt ja kuivattavat sipulisatoa. Meillä ei ole paikkaa niitä muuten säilyttää ja kuivattettu sipuli on kätevää ruuanlaitossa.

Elokuu on polkaistu käyntiin säilömällä, kuten mulla usein. Rastaat söivät viinimarjat osin raakoina eli niitä ei paljoa tullut. Täytyy mennä metsään keräämään muita marjoja niiden lisäksi. Kaikki kypsyy pikkuhiljaa ja varastot täyttyy. Joskus tyhmä olo raataa syksyisin, kun kaupasta saa nykyisin kaikkea. Toisaalta tietää, mitä syö ja miten kasvatettua. Kun omalle työlle ei laske arvoa, onhan se edullisempaa.

Mukavaa elonkorjuuta, ken sitä tekee ja työniloa, kellä sitä on! Nautitaan touhusta ja lämpimistä elokuun päivistä!