lauantai 15. helmikuuta 2020

villasukat jalassa patonkia

 Olen miettinyt paljon viime aikoina kuinka kauan pärjäämme täällä kaukana kaikesta. Mutta kun herään aamulla ja näen tuon maiseman ja taivaan väriloiston, uskon taas huomiseen.

 Aurinko loisti hangilla.
 Luntakin oli joku päivä ihan lanattavaksi.
 Grillikatos odottaa kesää puiden katveessa.
Näiden hetkellisten valoilmiöiden takia unohtaa ne yöt, kun herää vesisateeseen helmikuussa. Lunta olemme saaneet edes hiukan, mutta nopeasti se on sulanut jäätiköksi vesisateissa.
 Orava oli ruokailemassa aamupäivällä. Näppärästi se kallistelee automaattia. Tuo on minun ilona ikkunani takana ja toinen vakaampi ja isompi on puiden katveessa.
 Olen neulonut jämäkeriä sukiksi. En halua ostella uutta ennenkuin edes osa kassijemmoista olen saanut tehtyä. Samalla katselen videoita ja tv:tä koneelta.
Nyt taas sataa lumiräntää ja myrskyäkin luvattu. Elämä taitaa olla vaan myrskystä toiseen. Vettä on varattu kahviin ja muuhunkin juomiseen. Kummasti heti tulee jano, jos on sähkökatkos.
Paistoin patonkia iltapalaksi. Ihan on pakaste, kun olin varannut joku ajatus mielessä. Tulihan tuosta hyvä tuoksu.

Mä jatkan neulomista ja saunakin lämpiää myöhemmin. Mies katsoo urheilua. Tässähän tätä vanhojen viikonlopun huumaa.

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, jotka tänne eksyy!
Kiitos teille kaikille! Tämä harrastus on minulle hyvin tärkeä henkireikä, kun live-elämä on niin hiljaista.



torstai 6. helmikuuta 2020

palovaroitin testattu

 Kevät aurinko on hellinyt parina päivänä ja kukkakimppu on ilmestynyt pöydälle. Jos ei satu saamaan oikeita kukkia, voi aina paperista tehdä kukkakortin.
 Aurinko saa myös remonttihaaveet liikkeelle. Voi suunnitella, vaikka ne aina ei edes toteudu.

 Linnutkin katselemaan pesäpönttöjen kuntoa, kun aurinko alkaa lämmittää.
 Niin ihmiset kuin eläimetkin alkavat haaveilla lämmöstä ja kukista.  Lisääntyvä valo antaa energiaa ja kaikki alkaa taas puuhailla uusia asioita.
Jokohan kohta uskaltaisi koskea kaktuksiin ja vaihtaa niille mullat. Minulla on pari pientä kaktusta, jotka ovat olleet jo pari vuotta ostoruukuissaan. Ne ovat kasvaneet aika vauhdilla ja kaatumisvaara alkaa olla, jos eivät saa painavampaa ruukkua.

Valoisa aika on jatkunut jo huomattavasti. Kun vielä olemme saaneet hiukan lunta, niin kaikki näyttää niin raikkaalta ulkona.

Tänään tuli testattua palovaroitin, kun kuivauskaappi päätti alkaa savuta. Vanhus ( 27v) päätti jäädä eläkkeelle. Olen aina sammuttanut kaikki koneet, jos poistun kotoa ja se oli onni tänäänkin. Jos emme olisi olleet kotona, vahinko olisi ollu varmaan suurempi. Nyt selvisimme tuuletuksella ja uuden koneen hankinnalla. Pesutiloissa on hajua vielä ja toivottavasti saamme senkin pois.

Kuu kurkkii  ikkunasta ja hämärä alkaa laskeutua. Pakkasta on muutama aste. Takassa palaa tuli ja on hyvä olla kotona lämpimässä. Ihanaa, että on vielä koti. Koneet on hyviä apureita, mutta niitä kannattaa aina seurailla.

Valoisaa ja turvallista kuun jatkoa teille kaikille!

lauantai 1. helmikuuta 2020

Helmikuu ja lumisade

 Mukavaa helmikuuta! Tämä kuva on tammikuun puolelta joku aamu kahvia siemaillessa napsittu. Luntakin saimme maahan asti. Meillä ei "lanamies" ollut työkunnossa ja sain jännitellä roska-auton pääsemistä meille asti. Onneksi auto tuli ja sen jälkeen vasta alkoi enemmän sadella.
Postinkin raahustin loppuviikosta ihan kävellen. Tuo pari kilsaa oli mulle hyvä lenkki, kun osa matkasta oli lunta riittävästi.
 Tänään sitten taas tulee lunta, kun piipahdin oven ulkopuolella.
 Tuulen voimalla tulee isoja hiutaleita kuten talveen kuuluukin. Onneksi "lanamies" taitaa jo jaksaa lanailla. Maanantaina olisi auton huolto ja kiva olisi olla tie auki ja automies ajokunnossa.
Hänellä ei kunnossa ole muuta vikaa kuin noidanuoli. Aika ilkeä juttu sekin.
Olen yrittänyt hoidella puun kannot ja muut omien hommien; harrastusten, lisäksi. Kuulin jostain, että naiset harrastaa kotihommia, siksi he tekee niitä enemmän. Hymm, no olen hiljaa.
Jos kaipaatte talvea ja lunta, Etelä-Savossa sitä nyt ainakin löytyy. Täällä on oikea talven ihmemaa ja joka paikka hohtaa valkoisena ja puhtaana.

Sain yhdet sukat valmiiksi ja toiset alulla. Neuloin itselleni pipon. Minä ja pipo ja hatut ei vaan ole kamuja. Mutta jos tuo pipo pysyisi päässä meidän aukoilla, jos ja jos. Yleensä mulla on panta ja huivi ja huppu. Minulla on myös mieheltä lainattu kunnon karvahattu tosi pakkasiin.

Mä jatkan neulomista ja vilkuilen välillä, kuinka paljon tuota lunta saadaan.

Mukavaa viikonloppua kamut!

perjantai 24. tammikuuta 2020

Mukavaa tammikuista viikonloppua!

 Orava käy melkein joka aamu syömässä tiinun päällä olevasta siemen automaatista.Kuva on huono, kun känny ei vaan tarkenna ja oravalla on hyvä suojavärikin.
Alkuviiikossa oli tämä lumitilanne.
 Iltataivas ja  luntakin värin verran tontin rajalla.
Viime yönä saimme taas hiukan lunta. Tänään olikin kaunis talvinen päivä.

Odottelen tässä viikonloppu vieraita. Toivottavasti pääsevät turvallisesti perille. Eilen sivutie oli paikoin tosi liukas. Jos lumi ei juuttunut kiinni, niin keli voi olla tosi petollista.

Toivotan teille kaikille mukavaa talvista viikonloppua!


maanantai 13. tammikuuta 2020

Leikkimistä ja vesisadetta

 Joku yö heräsin kohinaan. Meni hiukan aikaa ennen kuin tajusin , että vettä satoi. Muistan kyllä jotain vuosia, kun tammikuussa oli vastaava ilma. Kun elää tarpeeksi kauan, kaiken on jo kokenut.
Nämä nopeat vaihtelut on vaan haastavia. Pari päivää sataa vettä ja sitten taas pikku pakkasta.
 Tiet ja pihat ovat osaksi jäätiköllä. Meidän tie on osaksi aivan sula ja taas paikoin luistelurataa. Kävellen liikkuminen on haasteellista. Potkurin tarvitsisi jäätikölle ja osan matkaan saisi sitä taas kantaa. Olen siis pysynyt aika paljon sisällä. Mies jo kaatui kerran, mutta onneksi ei tainnut pahemmin sattua.
Juu kävin jo ruokakaupassa tänäkin vuonna ja silloin näin tuon tien kunnon. Posti haetaan kerran viikossa autolla, kun ei vaan jaksa tuonne mennä luistelemaan jalan. Onneksi on lukollinen laatikko, vaikka vähän sinne enää postia tulee. Päivälehtiä on enää turha tilailla, jos ne saa iltahämärissä vasta, ei päivän uutiset enää ole ajankohtaisia.

 Komeita kuutamoita on ollut. Kännyllä yritin kuvailla, houh. Ehkä noista jotain näkee, kun suurentaa kuvaa.
 Luistelijoita, hiihtäjiä ja kelkkailijoita on ainakin viikonloppuisin ollut jäällä. Aamuisin härmässä on hiihtäjiä ja iltapäivällä luistelijoita. Vaikka jäällä oli hiukan vettä, luistelijat kehuvat jäätä. Minä työhuoneen ikkunasta seurailen, vaikka omat jalat ei enää tuotakaan iloa enää kestä.
 Kalenteria kokoan itselleni, kun kannet sain viime vuotisesta. Ei mulla sille tarvetta ole, mutta se tuunaaminen on kivaa.
 Omista kuvista tilasin tarrojen ja niitä on nyt jäänyt kalenteri käyttöön.
Netistäkin tulostin lisää ja niillä voi koristella lisää. Hyvä syy laistella kotihommia tuunata kalenteria.

Olen mä ruuat tehnyt, pyykit pessyt ja siellä kaupassakin miehen kanssa kävin. Kaupassa katsovat, että on lihava mummo, mutta kyllä se ostaakin ruokaa. Kun pari, kolme viikkoa on kaupassa käynnin väli, alkaa kaikki olla lopussa. Mies haki kerran leikkeleitä ja maitotuotteita.

Nyt menen koti hommien pariin, että saan illalla jatkaa kalenteria. Vanhasta on tullut joo uudestaan lapsi, kun leikkiminen kiinnostaa. 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Joulu meni ja vuosikin vaihtui ja paikalla olen taas

 Joulu oli ja meni. Välillä satoi lunta, välillä vettä. Kahdestaan olimme ja söimme jouluruokia. Kaikki jäi kuvaamatta, kun mitään erikoista ei ollut. Katselin netistä hienoja kattauksia ja herkkupöytiä. Pöydän ääressä mekin söimme ja oli joululiinakin, mutta ei kuvaamisen arvoista.
 Vuosikin vaihtui ihan vaan kotona. Päivällä oli juhlavieraita puut täynnä, kun teeriparvi laskeutui niihin. Pauke kuului kylältä meille asti, mutta yhtään rakettia en nähnyt. Ehkä olisi pitänyt jaksaa taapertaa ylätontille, mutta laiska taas olin. Puolen yön aikaan näin tosi kauniin tähtitaivaan ja se voitti kaikki raketit. Sitten menikin nukkumaan ja ensimmäinen päivä meni ihan vaan ollessa.
 Jään päällä oli taas aamulla vettä. Muutamana päivänä jäällä on ollut jo hiihtäjiä, vaikka meidän ranta ainakin on vielä sula hiukan matkaa. Säätilat vaihtelee; pari päivää pikkupakkasta ja ehkä hiukan lunta ja sitten lämmintä ja vesisadetta.
 Alaparkkipaikalla on komea vesilätäkkö ja edusta jäätiköllä. Lähemmäksi en uskaltanut luistella. Tuosta alkaen myös rinne autotallille ja roskiksille on aivan jäätiköllä. Rinnettä en edes kuvannut, kun se edustakin oli ihan jäässä.
 Jos olisi mäelle tarvetta mennä, niin tuosta taimikon läpi olisi turvallisinta. Onneksi roskikset on tyhjä ja kauppaankaan ei ole tarvetta. Posti saa odotella laatikossa, jos sitä yleensä meille tänään tulee.
Alapiha on ihan okei, kun siinä on ollut vähän liikennettä eikä ole lanattu ihan kaikkea lunta pois.

Joulukortteja saimme melkein vakiomäärän postilakosta huolimatta. Kiitos kaikille!
Joululahjojakin saimme. Mummo- ja ukkimukit (yritän muistaa kuvata joskus), teetä ja yläkuvassa olevan lyhdyn. Kiitos muistajille!

Joulu on laitettu laatikkoon ja uusi vuosi aloitettu ihan tavallisilla touhuilla.

Kaikille hyvää tätä vuotta ehkä jo hiukan myöhässä! Liikkukaan varovasti liukkailla!
Palaillaan taas. 

maanantai 23. joulukuuta 2019

Toivotan jokaiselle oman oloista joulunaikaa!

 Pari puulintua paikalliselta tekijältä olen ostanut joku vuosi sitten. Esillä nuo ovat koko vuoden, mutta nyt nostin pöydälle. Ne ovat niin kauniita ja jouluisiakin.
 Korillinen tuohijuttuja ja lahjaksi saatu puulintu ja puiset tulppaanit. Noita tulppaaneja mulla on muuallakin, pieniä kauniita.
 Joku vuosi innostuin tekemään noita palloja, kun luin Marjo Kauppilan, Heini Kylmän Paperista Joulun taikaa-kirjaa. Marjolla oli kauniimpia, mutta pidän noistakin. Joka asiassa ei voi olla paras, hih.
Marjo oli tosi taitava askartelija, mutta hänen aikansa oli suuntautua muualle. Minulla on hänen kirjansa, josta voi ammentaa ideoita.

Pari tekemääni joululiinaa pääsee jouluksi pöydälle. Taitaa noita muutama olla maailmallakin, en vaan enää muista monta. Meille riittää nuo pari.
Meillä on enää tosi vähän koristeita, kun olen antanut lapsille ja osa on hajonnut vuosien varrella. Vähempi on parempi ja kuustahan meillä enää ole. Kuusi oli aina pienten lasten ilona ja nyt lapset viettävät joulua omissa kodeissaan.

Märkää lunta meillä on vielä ja on luvattu, että joulu on valkea. Taitaa joulupäivänä lunta tulla taas lisää. Märkää tuolla on ja sivuteillä paikoin liukasta.

Viikonloppuna ajelimme kaksivuotiaan syntymäpäivillä. Silloin oli tosi liukasta myös osalla suurempia teitä. Onneksi taitavan kuskin avulla pääsimme perille turvallisesti.
Kaksi vuotiaan lahjapaketti avautui ripeästi.  Pehmeä paketti, hymm? Jospa pukki toisi kovemman paketin.
Tonttutyttö puhalteli reippaasti kynttilän sammuksiin ja ihan ilman apua. Paljon on taas vuoden aikana kaikkea uutta opittu. Kakun maistelun jälkeen pelasimme ja piirtelimme yhdessä. Mummoa ilahduttaa, kun lapsi jo muistaa ja tunnistaa. Harvoin nähdään, kun ei ihan vierekkäin asuta.
Heillä oli kuusi koristeltu ja muutenkin kaikki niin jouluista. Ihana joulun aloitus meille.

Kotiin tullessa käville tytön perheen "ilona", kun heillekin sattui vapaata. Näimme myös isompaa lapsenlasta, kun hänellä oli sen verran vapaata.
Kun lapset asunnot samalla suunnalla, saa samalla reissulla nähdä kaikkia, jos vaan vapaat sattuvat kohdalle.

Nyt saamme vaan olla ja katsella sataako vai paistaako ulkona. Ruuankaan vuoksi ei tarvitse kotoa poistua ainakaan viikkoon, tai loppuvuoteen.

Aamulla meidät on kutsuttu brunssille ja sen jälkeen erakoidumme Majalle kahdestaan.

Hyvää ja teidän näköistä joulua lukijani! Toivon, että se joulun taika koskettaa teitä ja saatte rauhan edes hetkeksi omalla tavallanne! <3 p="">