keskiviikko 10. helmikuuta 2016

vanhoja muistellen sateen keskellä





Yöllä satoi vettä, aamulla satoi, päivällä satoi VETTÄ helmikuussa, yöäk. Pihalla ja tiellä hiekka on paikoin pinnassa, mutta jäätäkin riittää ja se on vieläkin liukasta. Masentaa, vaikka positiivisesti ajateltuna, eipä tarvitse tehdä lumitöitä. Mistä tähän harmauteen saisi voimaa?

Kaivoin leikekirjani, ehkä vihko paremminkin, esille. Meillä on ollut sukuseura pari vuotta ja muutama taapaaminenkin sen nimissä.
Melkein vuosi tapaaminen oli Savonlinnassa. Isoukkini oli aikanaan kaupungissa merkittävä musiikkielämän vaikuttaja. Saimme kuulla hänen sävellyksiään  Soitannollisen seuran juhlakonsertissa.
Pääsin noiden leikkeiden avulla muistelemaan mahtavaa tapahtumaa, josta sain nauttia sukumme keskellä. Tosi vanhanaikaista kerätä leikekirjaa nykyaikana, kun kaikki on kuitenkin digitaalisina tallenteinna. Minusta on vaan ihana istua välillä tuo kirja kädessä lukien ja muistellen menneitä tapahtumia. 
Tampere odottaa ensi kesänä seuramme jäseniä. Toivottavasti jaksamme mennä mukaan. Viikinsaari kuten muukin Tampereen keskusta on ollut läheinen esi-isillemme.
Välillä on mukava muistella menneitä ja haaveilla tulevista tapahtumista.
Olemme saaneet paljon tuttavia tuosta toiminnasta ja tietysti uutta tietoa sukumme historiasta.

Onko lukijoissa muita, jotka kuuluvat sukuseuraan? Ja onko teillä usein tapahtumia?

 Palaillaan......


2 kommenttia:

  1. Voi kun oli kiva näitä sukujuttuja lukea. Mukavaa on myös se, että on muistoja jotka säilyy. Olisi niin mukavaa lukea juttuja kauas taaksepäin. Mukavaa ystävänpäivää Marketta. <3

    VastaaPoista