Minulla on keittiössä työtasojen päällä pieni ikkuna, jonka edessä teen kaiken mahdollisen. Samalla katselen lintujen lentämistä, kun pilkon salaattia tai leivon. Joskus olen pitänyt tuossa virkattua pientä kappaa ja nyt tuossa roikkuu tekemäni sydämet. Kun suojaava puusta katosi pari vuotta sitten, paistaa tuohon aurinko iltapäivästä tosi häiritsevästi. Olen pitkää miettinyt tuohon ratkaisua, kun en halua sitä verholla koko ajan peittää.
Keksin sitten kokeilla tuota äitini perua olevaan pyyheliinojen peitoksi tehtyä liinaa. Ja hoplaa sehän kävi kuin nakutettu. Saan nostettua sen tuossa telineessä tarvittaessa ikkunan eteen ja muun ajan se on koukussa keittiön seinää koristamassa. Ongelmat näköjään ratkeaa aikanaan, kun niitä vaan jaksaa mielessään pyöritellä. Nyt äitini tekemä kaunis käsityö on esillä taas, mökki-aikanahan se olikin koko ajan,
Mukavaa maaliskuista lauantaita! Täällä oli yölä satanut lunta.
Oi,miten hauskaa! Todella ihanan verhon teit!!
VastaaPoistaOnpa ihana idea!!!
VastaaPoistaTulin NIIN hyvälle tuulelle viestistäsi. Ihanaa joskus olla joskus "avuksi". Mukavaa ja PIRTEÄÄ alkavaa viikkoa sinulle ihanainen :)
Kaunis!Perinteisiä käsitöitä kannattaakin arvostaa,ne ovat katoavaa!
VastaaPoistaOi, kuinka kätevästi keksitty! Käytännöllisyys yhdistyy kauneuteen. Meillä on myös vanhempieni kotona pyyheteline, jossa äitini ja mummuni kirjailemat liinat vaihtelevat vuorollaan. Kiitos blogivierailuistasi, kommentit lämmittävät aina mieltä, vaikka ihan liian laiska olen vastavierailuja tekemään.
VastaaPoista