perjantai 2. joulukuuta 2011

joulukuun eka viikonloppu


Sain näin kauniita ruusuja mieheltä. Juhlistavat meidän pitkää viikonloppua. Itsenäisyys on juhlan arvoinen asia, mutta samalla tämä aika on minulle myös surun sävyttämä. Vuosia sitten äitini kuoli itsenäisyyspäivänä. Joka vuosi, kun Suomi juhlii, kaipaan aikaan kera äidin. Menetin hänet niin  nuorena. Onneksi hän ennätti nähdä lapseni ennen poistumista tästä ajasta.
Rentouttavaa viiikonloppua kaikille ja voimaa niille, joita työ kutsuu!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

3 kommenttia:

  1. Taina 2. joulukuuta 2011 klo 21.09

    Vastavierailulla ja kauniita kortteja ihastelemassa. :)
    itse haaveilen että ehtisin joskus samoin panostaa kortteihin, nyt vaan tulee lasten kanssa roiskittua! ;)
    Voimia myöskin menetyksesi päivälle.

    VastaaPoista
  2. Sirpa3. joulukuuta 2011 klo 0.10

    Kauniita ruusuja!
    Mä ostin pari valkoista hyasinttia pöydälle.
    Hyvää viikonloppua sinnekkin!

    VastaaPoista
  3. Paulette3. joulukuuta 2011 klo 2.43

    Voimahali siskoseni! Äidinikävä on kova täälläkin.Onhan se selvää, että itsenäisyyspäivä muistuttaa sinua joka ikinen vuosi äitisi menetyksestä...Kauniita ruusuja on miehesi tuonut! Hyvää viikonloppua teille kaikille sinne!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)