Lauantai aamuna olin keittänyt aamukahvin ja mies nukkui vielä, kun hänen puhelin soi. Saimme odotetun, mutta aina odottamattoman suruviestin. Maailma taas pysähtyi ja kaikki asettui tärkeysjärjestykseen. Meille jäi suru ja kaipaus, mutta myös kauniit muistot vuosien, vuosikymmenien varrelta. Elämä on pieni henkäys.
Mies toi kauppareissulta kauniin ruusun minulle. Saa nähdä mihin pihaan tämän kesällä istutan, kun Majan pihalle olen aikaisemmat istuttanut.
Päivällä lapset tulivat kantamuksien kanssa. Heillä oli kukkia, kuohuvaa, hilloa, leipäainesta, saippuaa, leikkuulauta ja ja. Lapsenlapsen kortti tuli myös perille, kun kumpikin heistä oli muualla tämän viikonlopun. Olin aivan häkeltynyt kaikesta. Kahvit juomme yhdessä ja seurustelimme.
Kesken kaiken alkoi sataa rakeita ja maa oli jonkun aikaa valkoinen. Kevät keikkuen tulee ja tänä vuonna hiljakseen mennyttä talvea raahaten mukanaan.
Järvi on jäätön ja rantasaunakin korkattu, no lapset on kylpeneet talvellakin muutaman kerran. Muutama kukkakin näkyy jo eli kyllä se kesä tulee aikanaan.
Voikaa hyvin ja palailen taas aikanaan!
Päivääsi on mahtunut paljon tunnetta. Osanottoni suruun.
VastaaPoistaKaunis tuo ruusu. Kannattaa istuttaa aurinkoiseen paikkaan. Ihanaa että olet saanut viettää aikaa lasten kanssa
Kiitos enkuli! Viikonloppu oli niin täynnä tunteita, jotka vaan jatkuu, joita en osaa nyt käsitellä.
PoistaOsanottoni suruunne. Jotenkin postauksesi oli kuitenkin kauniin positiivinen. Leppoisaa äitienpäivän iltaa sinulle <3
VastaaPoistaKiitos Outi! Kaikella on aikansa.
PoistaOsanotto suruun, se on aina raskas kantaa. Toinen osa päivää sitten iloa lasten käynnistä ja muistamisista. Voimia tulevaan!
VastaaPoistaKiitos Mummeli! Päivä ja hetki kerrallaan on elettävä.
PoistaLämmin osanottoni. Elämä on surun ja ilon vuorovaihtelua - niin sinunkin viikonloppusi! Hyvää uutta viikkoa <3
VastaaPoistaKiitos Lady! Elämä on ollut todellista vuoristorataa viime vuosia, mutta sitähän elämä on.
Poista