Rakeita, ukkosta ja vappupalloja

Vanhuus ei tule yksin, vaan onneksi kaksin.
Viikolla pesimme ikkunat. Mies pesi pari isointa ja korkeinta eli en tarvinnut hyppiä tikkailla. Mä sitten yritin muut suttailla. Kumma, kun aina vaan jää raitoja. Verhotkin samalla vaihdoimme. Seuraavaksi päiväksi jäi vielä joku pienempi ikkuna.
Ennen nuo pesin yksin päivässä ja viikkosiivous vielä päälle.

Loppujen ikkunoiden lisäksi tein seuraavana päivänä viikkosiivouksen ja pyykit jäi taas odottamaan uutta aamua.
En vaan jaksa seisoa tarpeeksi kauan, että saisin hommat luistamaan. Selkä vaatii lepoa muutaman tunnin jälkeen ja jalat. Sänkyyn on mentävä päivällä lepäämään, vaikka harvoin sentään nukun.
Olen niin kitollinen miehen avusta sisälläkin, vaikka hän hoitaa pihahommatkin melkein yksin.

Onneksi nuo on tehty ja pääsemme saunan ja grillin siivoukseen. Viime vuosina mies onkin nekin kiitettävästi hoitanut. Mä olen vaan kerännyt tarvittavat pyyhkeet ja muut tarvikkeet niihin.

Saunan pesu odottaa jäiden lähtöä, että saamme sinne pumpulla veden. Mutta haluan pestä senkin kunnolla ennen ensimmäistä saunomista. Talven aikana sinne kertyy pölyä ja likaa.

Olemme saaneet viikolla sadekuuroja, mutta siivousilmat olivat aivan sopivia.
Jäät on vielä järvessä, rannoilta vaan hiukan sulaa. Vesikin on hiukan noussut ja tulee vielä varmaan nousemaankin. Onneksi meillä on kaikki rakennuksen sen verran ylhäällä, että ei ole vaaraa vedestä.

Helikopterikin pörräsi pari päivänä yllämme. Ehkä he taas sähkölinjoja tarkastelivat. Meteli on vaan kova, kun noikin lähellä ajaa.

Luntakaan ei enää ole kuin tontin reunamilla.

Tänään satoi rakeitakin hiukan aikaa ja ukkonen jyrisi.

Tänään virkkailin uusinta muotia olevia vappupalloja.
Oikeasti nämä on valeampiaispesiä.  Miniä oli näitä vailla ja lupasin virkkailla. Toimivuustakuuta en uskalla antaa, vaikka meillä noita oli jo viime kesänä. Ampareita ei näkynyt, mutta kesä olikin mikä oli. Toivottavasti toimivat.

Palaillaan taas, kun aika on.