kelirikkoa ja matkailua

Lauantaina olimme tienpäällä menossa pojan luokse. Hänellä oli ongelmia traktorin kanssa ja mies oli menossa auttamaan. Minä istuin sitten painona autossa.
Mies piipahti matkalla varaosakaupassa ja itse jäin odottamaan autoon. Auto oli ihan asiakaspaikalla ja karhukin kurkisteli nurkan takaa ja tuo tiiliseinä on aivan ihana. Hyvin siinä jaksoi muutaman minuutin odotella.

Perillä istuin miniän "ilona"? ja sain kahvia ja jäätelöäkin. Edellisestä jäätelön syönnistä taisikin vierähtää jo vuosia, ehkäpä jo neljä vuotta. Jospa ottaisikin taas jäätelön pakastimeen varalle, maistui taas niin hyvältä.

Seurustelin myös ihanaisen tonttutytön kanssa tietysti. Hän on jo melkein neljä kuukautta vanha. Miniä otti tämän kuvan ja luvan kanssa saan tämän myös julkaista. Hän on tässä hiukan jo väsynyt ja päiväunet vaunussa odottaakin.

Päivä oli aurinkoinen ja kevään lämpimin. Iltapäivä oli jo pitkällä, kun olimme valmiina kotimatkaan.
Pikapikaa ruokakaupassa tulomatkalla piipahdimme, kun mieskin alkoi jo väsyä. Aina on lapsia kiva autella, mutta kauaa ei enää jaksa puuhailla yhtämittaa.

Meillä kylätie on vuosikausiin huonoimassa kunnossa ja oma tiekin alkaa pettää. Naapurimökkiläiset ajoivat eilen hiukan sivusta ja nyt tie on kuin kynnöspelto. Vesisadetta on luvattu ja katsotaan nyt päästänkö itsekään tuosta enää kaupoille.
Lauantaina huomasi, että valtionkin  soratiet olivat melkein läpipääsemättömiä. Maalla on aina myös kelirikon "ihanuus". No seuraamme tilannetta ja toivomme parasta.

Mukavaa viikkoa kaikille!