maanantai 30. tammikuuta 2017

elämä opettaa hidastamaan, jos ei muuta




Jonkun aamun auringonnousu kuvattuna mun työhuoneen ikkunasta. Kauniita aamuja ja iltoja on ollut useitakin, vaikka päivällä on ollut harmaata ja utuista.

Joku päivä oli niin sumuista, että koko järvi haihtui usvan keskelle.

Muutama vanha puu jäi myrskyjen jälkeen naapurin maille pystyyn ja niissä roikkuu komeat naavat oksilla.

Minulla on teknillisiä ongelmia tallentaan kuvat totuttuun tapaan ja en ole niitä vielä saanut selätettyä. Sain postauksen sentään kiertokautta tehtyä.

Päivät menee kotihommeleissa. Hidas, kun on kaikkeen menee aikaa ihan liian kauan. No aikaahan minulla on. Silti kaipaa aikaa, kun jaksoi urakoida siivoukset ja muut ja aikaa jäi muuhunkin. Mutta jokaiselle ajalle on tarpeensa ja aikansa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



7 kommenttia:

  1. Hitaasti minäkin työni teen ja teen sen minkä jaksan. Mutta iloitaan kun taas ollaan kevättä kohden menossa.
    Sulla on kauniit näköalat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon maiseman takia täällä haluan olla mahdollisimman kauan, vaikka moni asia onkin vaikeampaa.

      Poista
  2. Kyllä on ihanat maisemat ja kaunis auringonnousu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemaa ei kyllä voi haukkua. Tykkään itsekin ihan satasella.

      Poista
  3. Senkin ihanuus, olet mahtava tyyppi ja osaat nauraa itsellesi ja otat vielä upeita maisemakuvia, muiskuja päivääsi Marketta <3

    VastaaPoista