maanantai 22. elokuuta 2016

koruton totuus tateissa



Korujen tekoa muistelin taas joku sateinen viikonloppu. Helmet, kaksinkertaisena rannekoru; laukku-, plannerkoru, ehkä; muutamat yksinkertaiset korvakorut. Paljon on asioita unohtunut, mutta kai tekemällä taas asioita muistuu mieleen.
Tänään lähdin hakemaan perunoita ylätontilta ja melkein kompastuin kolmeen herkkutattiin. Tatit pääsivät suikalelihoja maustaaan päiväruokaan. Voi, kun saisikin pihalta hakea syötävää ympäri vuoden. Onneksi edes näin syyskesällä ja syksyllä se on mulle mahdollista. Ruuasta tuli muuten hyvää, vaikka ihan itse vain sen tein.

Ruuan jälkeen tassuttelin pienen lenkin ja tulin kotiin rouskuja kori täynnä. Tattejakin löytyi kuivuriin. Keittelin ja suolasin rouskut. Huomenna teen sienisalaattia kera purjon ja smetanan, nam.

 Lauantaina tein iltapalaksi suolaisen piirakan: kantarelleja kermakastikkeessa, kinkkua, juustoja, kasvisuikaleita, mausteita ihan löysällä sämpyläpohjalle. Riitti sunnuntain ruuaksikin ja kaikki tuli syötyä.



Meillä alkoi sataa illalla. Sataako muualla?
Sade tietää lisää sieniä ja  minulta ei hommat lopu. Mies kertoi, että kurkkujakin saisi taas säilöä, vaikka syötykin on tuoreenakin joka päivä. Syksy on niin antelias taas.

Nautinnollisia lämpöisiä syksypäiviä kaikille!


4 kommenttia:

  1. Kanttarelleja tääläkin kerätty ja muutamat soositki tehty ja voi että on hyvää ☺
    Sateet saisi nyt jo riittää, kun viljat jäävät puimatta, pellot ei kestä raskaita koneita, kun jatkuvasti ovat järvenä.
    kivaa viikkoa Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kylällä on rinnepeltoja ja aika hyvin on puitu jo, minkä tieltä olen nähnyt. Täällä on onneksi viime päivinä tullut vaan pieniä kuuroja, onneksi.

      Poista
  2. Ihania sieliä olet löytänyt. Minä en ole päässyt metsään asti tänä syksynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sienet löytyi autotallin nurkalta. Postireissulla löydän usein tatteja, kun metsän, aukkojen (kiitos Astamyrskyn), keskellä asumme.

      Poista